Japanin pääministeriksi alahuoneen suurella enemmistöllä valittu Yasuo Fukuda muodosti tiistaina hallituksen, jonka hän myöntää olevan "selkä seinää vasten".
"Pieninkin virhe saattaa johtaa siihen, että menetämme vallan", hän tunnusti ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan. Kriittinen vaihe kriisissä, jonka käynnisti edellisen pääministerin Shinzo Aben yllättävä ero 12. syyskuuta, on siis nyt ohi. Mutta ilmapiiri ei suinkaan ole rauhoittunut, ja parlamentissa odotetaan yhteenottoja.
Alahuonetta hallitsee liberaalidemokraattinen puolue (LDP), kun taas oppositiossa oleva Japanin demokraattinen puolue (DPJ) kontrolloi nyt ylähuonetta.
Uusi pääministeri joutuu puolustuskannalle, sillä menestys heinäkuun senaattorinvaaleissa on vahvistanut oppositiota. Fukuda joutuu ennemmin tai myöhemmin vaatimaan ennenaikaisia parlamenttivaaleja vahvistaakseen valtansa oikeutusta.
Ministerivalinnoissa Fukuda piti useimmat edellisen hallituksen ministerit entisissä tehtävissään, ja nimitti hallituksen kabinettiministeriksi LDP-puolueen vaikutusvaltaisimman ryhmittymän johtohahmon Nobutaka Machimuran, josta tulee näin hallituksen kakkosmies.Suurista ministeriöistä vain ulko- ja puolustusministeriöiden vetäjä vaihtuu.
Keskustaoikeistolainen Asahi-päivälehti vertasi uutta hallitusta "seepiaväritettyyn valokuvaan". Vaikkei suuria uudistuksia ole tapahtunut, maltillisen konservatiivin Yasuo Fukudan valtaantulo avaa tietä tervehdyttävälle muutokselle vallan käytössä sekä poliittisten prioriteettien uudelleenmäärittelylle.
Fukudan tärkein vastustaja on toinen poliittinen veteraani, DPJ:n taistelunhaluinen puheenjohtaja Ichiro Ozawa. Näiden miesten vastakkainasettelu, vaikkei näyttävää yhteenottoa tulisikaan, mahdollistaa perimmäisten ongelmien nostamisen esille, arvioi Asahi. Kriisillä saattaa tässä mielessä olla myös myönteisiä vaikutuksia, sillä se voi käynnistää uudelleen Junichiro Koizumin vuosien (2001-2006) shokkiratkaisujen tukahduttaman demokraattisen keskustelun. Räväkkä pääministeri Koizumi lupasi valtaan tullessaan uudistaa Japanin.
Kansansuosionsa avulla Koizumi ivasi julkisesti vastustajiaan ja tukahdutti soraäänet hallituksessa. Hän teki ratkaisunsa konsultoimatta muita. Mediassa viihtynyt Shinzo Abe (lempinimeltään "mainosjulistepoju"), ei ollut poliittisessa markkinoinnissa yhtä lahjakas kuin edeltäjänsä, mutta hän edusti uutta sukupolvea. Hänestä tuli kuitenkin gallupsuosioon perustuvan politiikan häviäjä.
Yasuo Fukuda ei ole mikään lavailmiö, ja se, että LDP:n vanhan vallan edustajat nimittivät hänet pääministeriksi, saattaa vaikuttaa taantumiselta.
Mutta liberaalidemokraatit tietävät, että huolimatta liittoutumasta keskustalaisen Uusi Komei -puolueen kanssa he eivät enää pysty käyttämään valtaa yksin nyt, kun senaatti on siirtynyt opposition hallintaan, ja siksi heidän on kyettävä luomaan jonkinlainen yhteiselo, mikä edellyttää sovittelua.
Ensimmäinen voimainmittelö Yasuo Fukuda ja Ichiro Ozawan välillä koskee todennäköisesti Intian valtamerellä Afganistanissa olevien liittoutuman joukkojen huollosta vastaavien Japanin laivaston alusten tehtävän jatkamista (mandaatti päättyy 1. marraskuuta). PDJ vastustaa Japanin jatkamista Afganistan-operaatiossa.
Vakavimmat ongelmat ovat kuitenkin taloudellisia ja yhteiskunnallisia.
Talous on kasvanut maltilliseen tahtiin, mutta valtio ei enää pysty rahoittamaan tahtopolitiikkaa julkisen talouden valtavan vajeen (170 prosenttia BKT:sta) vuoksi. Eriarvoisuus kasvaa ja vanheneva yhteiskunta on huolissaan eläkejärjestelmien tulevaisuudesta.
Koizumin johdolla Japani siirtyi uusliberalistiseen konservatiiviseen järjestelmään, jossa markkinamekanismit asetetaan etusijalle ja rahamarkkinoiden edut nostetaan tärkeimmiksi.
Se rikkoi vuosien 1960-1980 yhteiskuntasopimuksen, joka perustui kasvun ja vaurauden jakamisen keskinäiseen tasapainoon. Japanilainen kapitalismi reagoi nyt talouden kehitykseen yhteiskunnan yhtenäisyyden kustannuksella.