Yksi maailman suurimmista järjestäytyneen rikollisuuden muodoista, Japanin mafia eli yakuza, hylkää vähitellen perinteisimmät toimialansa ja levittää lonkeroitaan syvemmälle yritysmaailmaan.
Satoja vuosia vanha organisaatio käy läpi sisäistä myllerrystä, joka heijastelee Japanin yhteiskunnan ja talouselämän muutoksia.
Viimeisen viidentoista vuoden sisällä yakuzan arvioidaan muuttuneen enemmän kuin koko sotaa edeltävänä aikana.
Suurimmat muutokset koskevat sen tulonlähteitä sekä rikollisten naamioitumista harmaiksi virkamiehiksi entisaikojen helposti tunnistettavan, tatuoidun ja pikkusormensa katkaisseen liituraitasuharin sijasta.
Yhtiökiristyksen arvioidaan olevan tällä hetkellä yakuzan voimakkaimmin kasvava tulonlähde. Kiristykseen erikoistuneet jäsenet (sookaiya) ostavat yhtiön osakkeita voidakseen osallistua osakkaiden kokouksiin.
Sitten he keräävät mitä tahansa yrityksen työntekijöitä, johtajia tai toimintaa koskevaa haitallista tietoa, kuten seksisuhteita, veronkiertoa tai työturvallisuuspuutteita, ja epäsuorasti uhkaavat paljastaa tietonsa muille osakkeenomistajille.
Yleensä heidän vaatimuksiinsa suostutaan kasvojen menettämisen pelossa. Yakuza tienaakin kiristyksellä vuosittain miljoonia euroja.
Toinen yhtiökiristyksen tapa on järjestää gaalailtoja ja golf-kilpailuja, joihin kutsuttujen liikemiesten odotetaan tekevän suuria rahalahjoituksia, ja tapahtumat poikivatkin helposti 100 000 euron nettotuoton illassa.
Usein yritykset ja yksittäiset ihmisetkin joutuvat maksamaan suojelumaksua (mikajimeryoo) saadakseen pyörittää liiketoimintaansa jengin vaikutusalueella. Mikajimeryoon vastineeksi yakuza varmistaa, että liiketoiminta sujuu ongelmitta.
Firmojen ja yakuzan väliset suhteet ovat läpinäkymättömästi osa arkipäivää myös rakennus-, satama- ja telakka-aloilla: maksua vastaan rikollisjengien johtajat järjestävät yrityksille lupia, urakoita ja työvoimaa.
Käytäntöä pidetään laajalti molempia osapuolia hyödyttävänä, ja raja laillisen ja laittoman välillä onkin häilyvä.
Uhkapelit, vedonvälitys, prostituutio ja huumekauppa sekä salakuljetus, rahanpesu ja koronkiskonta ovat kuitenkin yhä yakuzan peruselinkeinoja.
Prostituutio on vanhastaan ollut liiketoiminnan ydin, ja perinteinen viihdytysjoukkojen hankkiminen armeijalle on korvautunut suuren mittakaavan seksiturismilla.
Huumekauppa, erityisesti amfetamiini ja sen johdannaiset, tuottavat yli kolmasosan järjestön liikevaihdosta: pitkien työpäivien ja kilpailuhenkisen yrityskulttuurin Japanissa speedillä on laajat markkinat.
Yakuza käy huumekauppaa myös maailmanlaajuisesti Kolumbian kartellien, Sisilian, Venäjän ja USA:n mafioiden sekä Kiinan triadien kanssa.
Japanin poliisi arvioi järjestön kokonaisvuosituloiksi noin 8,8 miljardia euroa, mutta monien tutkijoiden mukaan arvio on liian alhainen.
He puhuvat jopa 45 miljardin euron liikevaihdosta, josta kustannusten vähentämisen jälkeen jää voittoa noin 70-80
prosenttia.
Yakuza myös kontrolloi kodittomien päivätyöläisten mellakointia, valvoo ammattiyhdistyksiä sekä tietysti tarjoaa alamaailman palveluja.
Useat lähteet väittävätkin, että poliisin, yakuzan, ultranationalistien ja poliittisten puolueiden väliset kytkökset ovat hyväksytty tosiasia.
On kuitenkin muistettava, että yakuza ei ole mikään yhtenäinen elin, vaan kollektiivinen nimitys monille erilaisille rikollisryhmille, jotka toimivat itsenäisesti ja mitä erilaisimmilla yhteiskunnan tasoilla.
