Monet sienikirjat eivät tunne Japanissa tryffelin veroisena pidettyä matsutakea eli männyntuoksuvalmuskaa. Hyrynsalmelainen Sinikka Saarnia tuntee sienen ja juoksee mäntykankailla porojen kanssa kilpaa sitä poimimassa.
"Sen omintakeinen tuoksu tuntuu voimakkaasti, kun sieniä kuivaa. Koko talo tuoksuu", Saarnia kertoo. Hän käyttää sientä kuivattuna keittoihin, kastikkeisiin, leivontaan, kuin kuivattua suppilovahveroa.
Sinikka Saarnia poimi kopallisen matsutakea näytteille Paljakassa pidettäville marja-, sieni- ja riistapäiville. Sieni näyttää samalta kuin ne niin monet tunnistamattomaksi jäävät, joita ei uskalla poimia.
Sienen tuoksua on vaikea kuvata, se on jotain grillimakkaran ja salmiakin väliltä.
Japanissa matsutake (Tricholoma matsutake) oli pitkään vain keisarin hovin erikoisherkku, tavalliselta kansalta kielletty. Sitä arvostetaan Japanissa yhtä korkealle kuin italialaiset noteeraavat herkkutatin. Japanin demokratisoitumisen myötä matsutake tuli koko kansan ruoaksi.
Viime vuosisadalla matsutakea kerättiin Japanissa jopa viisi miljoonaa kiloa vuodessa. Liika poiminta vähensi sen esiintymistä ja nyt saarivaltion sieniherkku on pitkälti tuontitavaraa. Kiinasta ja Koreoista tuodaan miljoonia kiloja matsutakea ja sen lähisukulaista myös Pohjois-Amerikasta.
Pohjois-Suomessa yleinen
Suomessa matsutake on pohjoisen sieni. Varsinkin sadekesinä sitä nousee runsaasti mäntykankaiden jäkäliköistä. Se kasvaa samoilla paikoilla kuin männynherkkutattikin. Rokuan kankailta ja Manamansalosta ainakin voi sitä etsiä.
"Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon yksikkö tutkii matsutaken esiintymistä Suomessa. Jos esiintymiä on riittävästi, sille voi syntyä markkinoita. Sieni on tulossa kauppasienilajiksi ensi vuonna, kun ruokasieniasetus uusiutuu", Simo Moisio Arktiset Aromit ry.stä kertoi.
Japanissa matsutake maksaa jopa 210 euroa kilolta. Parhaita ovat pienet nuppumaiset sienet. Niitä on kuitenkin vaikea löytää jäkäliköstä. Japanissa matsutakea pidetään myös potenssiaineena.
Sienisyksy ei olekaan niin huono kuin kuivan kesän perusteella ennakoitiin. Herkkutatteja nousee Kainuun kankailla, ja niitä viedään tuorepakasteina Italiaan. Herkkutatteja ostetaan koko Kainuussa sekä Muhoksella ja Utajärvellä.
Kurssin käyneitä poimijoita on noin 1 700.
"Suppilovahverot eivät ole vielä nousseet", luonnontuoteyrittäjä Kari Jansa sanoi. Jansa toivoi, että suomalaiset ravintolat ja pizzeriat löytäisivät herkkutatin korvaamaan herkkusieniä. "Herkkutatti on Italian lahja Kainuulle ja Pohjois-Karjalalle."
Marjaharava
on huipputuote
Jansa toivoi myös, ettei Suomen luonnonmarjojen talteenotto jää pelkästään ulkomaalaisten poimijoiden varaan. Hänen mielestään koulujen pitäisi tehdä voitavansa, jotta lapset oppisivat arvostamaan luonnonmarjoja ja keräämään niitä.
Uusi tekniikka on tehostanut marjastusta. Erityisesti kainuulainen marjaharava on loistotuote. Ne thaimaalaiset poimijat, jotka oppivat haravan käytön, saivat mustikkaa noin kymmenen kiloa enemmän päivässä kuin ruotsalaismallin poimuria käyttäneet. Vielä tarvitaan kantolaitteiden kehitystyötä.
Jansan kutsumat thaimaalaiset tekivät hyvää tiliä mustikoilla. Parhaat tienasivat kuusi-seitsemäntuhatta euroa.
Innokkaimmat joutuivat maksamaan 84 euron sakot, kun eivät uskoneet, että Venäjän rajavyöhykkeellä ei saa ylittää pilkotusta, vaikka sen toisella puolella olisi maa sinisenään mustikkaa.