Kolumni

Japania ei saa unohtaa

Japani oli jatkuvasti talousuutisten otsikoissa pari vuosikymmentä sitten.Taloudellinen kasvu oli kova, ja liikkeenjohdon malleja haettiin sieltä.

Japani oli jatkuvasti talousuutisten otsikoissa pari vuosikymmentä sitten. Taloudellinen kasvu oli kova, ja liikkeenjohdon malleja haettiin sieltä. Japanin talousmahtia kunnioitettiin ja pelättiin.

Sen jälkeen auringonnousun maasta on kerrottu lähinnä huonoja uutisia: pankkikriisi, budjettivaje, nollakasvu, työttömyys ja hintojen lasku eli deflaatio.Näihin uutisiin turruttiin vähitellen. Viime aikoina Japanin taloudesta onkin suomalaisessa lehdistössä kerrottu hyvin vähän.

Kiinan taloudellisen ja poliittisen kehityksen raportointiin sitä vastoin on uhrattu palstatilaa kilometritolkulla. Kuitenkin Japani on yhä edelleen Kiinaa paljon merkittävämpi tekijä maailmantaloudessa. Siksi Japania ei saa unohtaa.

Monilta on jäänyt huomaamatta, että Suomen vienti nollakasvusta ja alenevista hinnoista kärsivään Japaniin on lähimenneisyydessä kasvanut yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Viennin nopea kasvu Japaniin on jatkunut myös parina viime vuonna, kun samaan aikaan vienti Kiinaan on polkenut paikallaan.

Japanin talous on taas pyrähtänyt lentoon. Tälle vuodelle ennustetaan yli kahden prosentin kasvua. Se ei ole mikään suuri luku, mutta lyö laudalta kaikki euroalueelle tehdyt kasvuennusteet. Vaikka monet epäilevät Japanin kasvun kestävyyttä, yhä enemmän löytyy niitä, jotka uskovat, että lopultakin Japanissa alkaa jotakin tapahtua.

Ulkomaisten sijoittajien usko Japaniin on palautunut, ja se on näkynyt osakemarkkinoilla. Japanilaisyritysten osakkeiden hinnat nousivat kesän ja syksyn aikana niin nopeasti, että alettiin jo puhua hintakuplasta. Viime viikolla kursseissa nähtiin ensimmäinen korjausliike.

Itse olen lukeutunut pessimistien joukkoon, mutta äskeisen Japanin vierailun jälkeen käsitykseni on alkanut muuttua. Myönteistä näkemystä voi perustella sillä, että kasvu perustuu tällä kertaa vientiin ja investointeihin.

Elektroniikka- ja autoteollisuuden kilpailukyky on pysynyt vahvana. Monien asiantuntijoiden mukaan se kestää vielä jenin jonkinasteisen vahvistumisen.

Toinen tekijä on yrityksissä meneillään oleva rakennemuutos. Yrityskauppojen määrä on Japanissa viime aikoina ollut vahvassa nousussa, kun muualla ne ovat vähentyneet.

Rakennejärjestelyjen ja saneerausten seurauksena yritysten voitot ovat nousseet nopeasti. Monissa yrityksissä on jälleen voitu jakaa voittopalkkioita, mikä on nostanut käytettävissä olevia tuloja. Kannattavuuden paraneminen on lisännyt investointeja. Investoinnit on ohjattu tieto- ja viestintäteknologiaan, mikä nostaa tuottavuutta hieman myöhemmin.

Vaikka Japania on totuttu pitämään vientimaana, viennin osuus bruttokansantuotteesta on hyvin pieni, vain noin
11 prosenttia. Muun kuin vientiteollisuuden tuottavuus ei Japanissa olekaan ollut kovin korkea. Siksi maassa on paljon kasvupotentiaalia.

Kestävä kasvu toteutuu, kun aiemmin vain kotimaassa toimineet yritykset nostavat tuottavuuttaan, alkavat käydä ulkomaankauppaa ja integroituvat muuhun maailmaan. Siihen Japanin ulkopuolisen Aasian nopea kehitys antaa hyvät mahdollisuudet.

Muiden Aasian maiden merkitys Japanin ulkomaankaupassa onkin koko ajan kasvanut. Niiden osuus viennistä lähentelee 40 prosenttia, kun USA jää vajaaseen 30:een ja EU 15:een prosenttiin. Japanin ja Kiinan välinen ulkomaankauppa on melkein kaksinkertaistunut kolmen viime vuoden aikana. Kiinakaan ei pärjää ilman japanilaista teknologiaa.

Rakenteellisten uudistusten toteuttaminen on poliittisesti hankalaa kaikissa maissa. Ei vähiten Japanissa, missä poliittisen eliitin, virkamiesten ja suuryritysten johdon välisten etujen tasapainoa ei ole haluttu horjuttaa.

Kun globalisaatio edellyttää yrityksiltä sopeutumiskykyä, japanilaisten elinikäisistä työsuhteista on tullut taakka. Hierarkkisuus ja vanhojen työntekijöiden suosiminen työpaikoilla ovat lisänneet nuorten työttömyyttä. Miehet eivät perinteisesti ole katsoneet suopeasti naimisissa olevien naisten työssäkäyntiä. Siksi nuoret naiset eivät halua avioitua, ja syntyvyys pysyy matalana.

Valmius reformeihin näyttää kuitenkin vuosi vuodelta vahvistuvan. Pääministeri Koizumi julkisti kesällä uuden seitsemänkohtaisen ohjelman talouden vahvistamiseksi. Ohjelmia on esitetty aikaisemminkin. Lupaavaa on se, että ongelmien olemassaolo uskalletaan nyt myöntää.

Japanissa pidetään puolentoista viikon päästä parlamenttivaalit. Voi odottaa, että reformipolitiikka jatkuu vaalien tuloksesta riippumatta. Jos Koizumi jatkaa, uudella hallituksella on ohjelma valmiina. Jos oppositio voittaa, se nojaa omaan manifestiinsa, jossa myös luvataan rakenneuudistuksia.

Japani muistuttaa Suomea siinä, että väestön ikääntyminen tapahtuu siellä aikaisemmin kuin muualla. Japanin tilanne on kuitenkin siinä mielessä toinen, että Suomeen verrattuna sen verotus on alhainen. Sitä voidaan nostaa. Useimmat näyttävät ymmärtävän, että omaa arvonlisäveroamme vastaavaa kulutusveroa on pakko nostaa nykyiseltä viiden prosentin tasolta.

Pelkkä kulutusveron nostaminen ei kuitenkaan riitä valtion velkaantumisen lopettamiseksi ja eläkeuudistuksen rahoittamiseksi. Edessä on myös menojen leikkauksia ja verojärjestelmän muuttamista siten, että valtionosuuksia vähennetään ja paikallishallinnon omia veroja lisätään.

Keisarikunta on edelleen maailman toiseksi suurin kansantalous. Siksi sen paluu kestävän kasvun tielle olisi hyvä uutinen koko maailmalle. Muun Aasian dynaaminen kehitysvaihe antaa Japanille haasteita, mutta myös suuria mahdollisuuksia. Liikkeenjohto on ottanut haasteen vastaan ja osoittanut melkoista uudistumiskykyä. Sitä tarvitaan lisää myös poliittiselta johdolta.

Suomalaisten yritysten kannattaa seurata, nouseeko aurinko auringonnousun maassa. Kasvava Japani tuo meille vientimahdollisuuksia paitsi Japaniin myös muuallekin Aasiaan.