Suomalaiset ovat ahneita työn perään. Työorientoituneita ovat myös X-, Y- ja Z-sukupolven nuoret, vaikka usein toisin epäillään.
Ahkeran työnteon ohella kansakunnan parhaiden hyveiden rinnalla paistattelevat rehellisyys ja lainkuuliaisuus. Rohkeus, riskinottokyky ja omanarvontunto eivät sitä vastoin kuulu suomalaisten parhaisiin piirteisiin.
Kun nurkan takaa kurkistaa vielä vahvana kateus, ahneus, oman edun tavoittelu ja välinpitämättömyys, alamme olla suomalaisuuden ytimessä.
Tämä käy ilmi Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreesta asenneselvityksestä, joka antaa tietoa kansallisesta identiteetistä, suomalaisen ajattelun vahvuuksista ja heikkouksista.
Vertailukohtaa riittää, sillä sama tutkimus tehtiin ensimmäisen kerran 1984 ja seuraavan kerran 1994.
EVA:n hyveitä ja markkinataloutta tutkinut tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto on laatinut asennetutkimuksesta raportin Työlle ahneet.
Suomalaisten asenteet eivät vuosikymmeniin ole muuttuneet erityisen paljon, mutta muutos on ollut myönteiseen suuntaan. Lainkuuliaisuus, suvaitsevaisuus ja rehellisyys ovat vahvistuneet, samalla kuin ahneus ja välinpitämättömyys ovat ennallaan tai vahvistuneet vain vähän.
Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat pysyneet listan kärjessä, mikä kertoo keskinäisestä luottamuksesta. Toiseen suomalaiseen luotetaan edelleen enemmän kuin viranomaiseen. Tämä on outoa, sillä nyky-suomalaisen kuullaan huutavan usein apuun nimenomaan viranomaisia, vaikka itsekin voisi ojentaa auttavan kätensä.
Rehellisyys saa lähes eeppisiä piirteitä. Ulkomaalaiset ihmettelevät autiolla kadulla, miksi autoilijat ja jalankulkijat pysähtyvät punaisissa valoissa.
Korkea lainkuuliaisuus heijastuu tuomioistuinten päätöksissä, vaikka se on saanut osan kansasta vaatimaan kovempia rangaistuksia eräissä rikoksissa.
Suomalaiset pitävät itseään ahkerina ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Lopputuloksen kannalta olisi ihanteellisempaa, jos ahneeseen työntekoon saataisiin mukaan yhteishenki.
Ahkeruuden ja työnteon eetos joutuukin kovalle koetukselle, kun elinkeinoelämän rakennemuutos jyrsii viennin perustuksia ja korkeaakin koulutusta ja osaamista vaativat alat katoavat globalisaation nieluun. Kuten Oulussa on aivan viime päivinä jouduttu katkerasti kokemaan.
Ahkeruus, yritteliäisyys ja vahva työkeskeisyys luovat kuitenkin vahvan pohjan selviytyä vaikeuksista. Varsinkin, kun joukkoon lisätään ripaus kuuluisaa sisua.
Poliittisessa retoriikassa korostuu puhe yhteen hiileen puhaltamisesta, sopimisesta ja konsensuksesta. Näissä hyveissä on todellisuudessa vielä tavoittelemista, sillä emme ole erityisen yhteistyöhenkisiä. Tämä tulee pienoisena yllätyksenä. Tai ei ehkä sittenkään.
Vahvana elävä ahneus ja oman edun tavoittelu on näkynyt viime aikoina sikariportaan ylitsevuotavina palkkioina ja bonuksina. Ehkäpä riittävän röyhkeät sooloilijat menestyvätkin parhaiten. On helppo yhtyä Haaviston tulkintaan, että ahneus nähdään huonona käytöksenä ja arvostelukyvyn puutteena.
Viennistä elävässä maassa on kuitenkin heikkouksia ja piirteitä, joita pitäisi muuttaa. Omanarvontunto ja terve itsetunto ovat meillä turhan heikoissa kantimissa.
Tämä ilmenee vääränlaisena nöyryytenä ja itsensä vähättelynä. Mitäpä se hyövää -ajattelu johtaa siihen, että silloin ei valitettavasti osaa arvostaa muitakaan tai heidän ponnistelujaan.
Puhutaan Janten laista. Kenenkään ei pidä kuvitella olevansa muita parempi. Latistaminen ja tasapäistäminen ovat osa tällaista kulttuuria. Kuulostaako tutulta?
Varovaisuus on hyvä ominaisuus, mutta samalla se johtaa riskien kaihtamiseen ja mukavuusalueella lillumiseen.
Varovaisuuden kääntöpuolena on rohkeuden ja riskinottokyvyn puute. Kuitenkin juuri noita ominaisuuksia tarvitaan nyt kipeästi, että Suomi selviää tästäkin talouden suosta.
Heitetään Janten laki roskiin.
Kolumni