Ensi maanantaina ensimmäisen luokan aloittava Juha-Pekka Käräjäoja peuhaa huolettomin mielin Muska-koiran kanssa pihamaalla Oulun Välivainiolla. Vaikka koulureppu on jo ostettu, perhoset eivät vielä pörrää tulevan ekaluokkalaisen vatsassa.
"Ehkä vähän jännittää, mutta ei kovin paljon. Joitakin kavereita jännittää enemmän", hän tuumaa.
Juha-Pekka suhtautuu koulun aloittamiseen iloisin mielin. Etenkin matematiikan tunteja hän odottaa innokkaana, sillä laskemista on tullut harjoiteltua jo ennakkoon.
Mieltä askarruttaviin kysymyksiin Juha-Pekka on saanut vastauksia Elena-siskolta, joka menee nyt toiselle luokalle.
"Isosisko on kertonut koulusta paljon. Koulumatkankin osaan mennä, se on ihan lyhyt, alle kilometrin. Mutta sitä en kyllä vielä tiedä, kuka on minun kummiluokkalainen, se on joku nelosluokkalainen", hän selvittää.
"On mukavaa, kun paras kaverini tarhasta, Joonas Karppinen, tulee samaan kouluun ja tulee sinne muitakin tuttuja. Sitten jännittäisi enemmän, jos ei tuntisi ketään", Juha-Pekka pohtii.
Koulutien aloittamiseen liittyvä jännittäminen on tavallista. Koulupsykologi Taija Vainio-Lappalainen sanoo, että kaikkia ekaluokkalaisia hermostuttaa nyt enemmän tai vähemmän.
"On luonnollista, että isot elämänmuutokset jännittävät. Koulun aloittaminen on armeijaan menoon, lapsen syntymiseen tai eläkkeelle jäämiseen verrattava muutos", hän huomauttaa.
Jännitys voi ilmetä esimerkiksi päänsärkynä, vatsakipuina tai ruokahaluttomuutena. Osa lapsista saattaa takertua kiinni vanhempiinsa, kun pitäisi lähteä kouluun.
Keskusteleminen auttaa
Vainio-Lappalainen sanoo, että lapsen kanssa keskusteleminen on paras apu jännitykseen.
"Kannattaa kertoa lapselle, että muutkin lapset jännittävät. Puheeksi voi ottaa myös kouluun liittyvät mukavat asiat, kuten uudet kaverit ja opettajan. Yltiöpositiiviseksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä, vaan on tärkeintä kuunnella lasta."
Koulumatkaa on myös syytä harjoitella ennakkoon, sillä tuttu ja turvallinen koulureitti voi sekin osaltaan vähentää jännitystä.
"Ensimmäisinä päivinä olisi hyvä, jos äiti, isä tai muu tuttu aikuinen voisi olla saattamassa kouluun", Vainio-Lappalainen lisää.
Hänen mukaansa koulun aloittamiseen liittyvä hermostuneisuus menee yleensä ohi ensimmäisten viikkojen aikana, kun uusi ympäristö, luokkakaverit ja opettaja tulevat tutuiksi. Jos jännitysoireet jatkuvat, voi ottaa yhteyttä koulupsykologiin.
"Tällaiset tilanteet eivät ole mitenkään harvinaisia. Monesti avuksi riittää muutama keskustelukerta koulupsykologin luona. Silloin mietitään yhdessä vanhempien kanssa, miten lasta voidaan tukea ja rohkaista."