Itsenäisen Suomen politiikassa riitti väriä ja yllättäviä käänteitä aina 1980-luvulle saakka - ja vaaleissa riitti äänestäjiä. Vuonna 1983 alkanut täyden vaalikauden istuvien hallitusten jakso on uutta poliittista kulttuuria. Ja kuinka onkaan kansa siihen reagoinut: Vakauden lisääntyessä äänestysaktiivisuus on laskenut.
Pelkästään pitkästyminen ei sentään syö äänestysintoa. Kansalaisia hämmentää se, että ei tiedetä, missä valta luuraa. Taloudellisen kehityksen ja hallituspuolueiden vaalimenestyksen välistä yhteyttä väistöskirjaansa Åbo Akademissa tutkinut valtiotieteen lisensiaatti Åsa Bengtsson päätyy toteamaan, että talous vaikuttaa äänestäjien ratkaisuihin luultua vähemmän.
Kun hallitukset ovat laajoja - ja samalla tietysti vakaita - äänestäjät eivät pysty päättelemään, ketä on kiittäminen tai kuka on vastuussa nousu- tai laskukaudesta.
Huonot ja hyvät ajat saattaisivat ratkaista valinnan, jos vastuu olisi selvästi paikannettavissa. Vaan mitenpä se on, kun vasemmisto-oikeisto -akselin ylittymisen ohella myös poliittiset ääripäät löytävät hallituksia koottaessa toisensa.
Äänestysvilkkauden nostamiseen Bengtssonilla on selvät lääkkeet: Puolueita vähemmäksi tai hallitusvaihtoehdot selkeämmäksi. Olisi oltava joko oikeisto- tai vasemmistohallitus. Sateenkaarien rakentelu tulisi hylätä.
Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa noita keinoja ei voi ainakaan puhtaimmillaan toteuttaa. Eivätkä ne äärimmilleen vietyinä aina edes auta. Britannia ja USA ovat käytännössä kaksipuoluemaita. Hallitukseen puolueista mahtuu kerrallaan vain toinen. Äänestäjät tietävät aina, mikä puolue on vastuussa noudatetusta talous-, sisä- ja ulkopolitiikasta.USA:ssa äänestysvilkkaus on kehnoa, Britanniassa kohtuullista. Tosin Yhdysvalloissa mm. äänestäjäksi rekisteröityminen edellyttää viitseliäisyyttä.
Iskevät vaaliteemat ja räiskyvät esiintyjät sytyttäisivät nekin. Mutta kun virheitä vältellään ja pelätään imagon tahraantumista, varovaisuus ja värittömyys vallitsevat.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra avittaa puolueita löytämään ensi kevään eduskuntavaalien teemaksi keskeisen aiheen. Sitra haluaa puolueiden edustajien väittelevän ensi syksynä julkisesti hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta.
Se onkin aihe, josta pitäisi riittää näkemyksiä moneen suuntaan. Veikkaanpa silti, että jokainen puolue vakuuttaa kehittävänsä kaikkea paremmalle tolalle.
Paljon riippuu siitä, kuinka selkeitä ja aatteellisesti pulmallisia vastakkainasetteluja Sitran tilaaman hyvinvointiyhteiskunnan selvitystä tekevät tutkijat Anu Kantola ja Mikko Kautto löytävät. Tutkimusjohtaja Antti Hautamäki vakuuttaa, että raportissa hahmotellaan hyvinvointivaltioon kohdistuviin haasteisiin liittyviä poliittisia vaihtoehtoja.
Aluekehityksen erot, ikääntyminen, sosiaalinen eriarvoistuminen ja yhteiskunnan palvelut ovat kyllä tärkeitä, vaaliteemoiksi keskeisesti soveltuvia aiheita. Sitä on myös keskustelu kansallisvaltion asemasta aikana, jolloin valtioiden rajat pysäyttävät entistä vähemmän ihmisten ja yritysten liikkeitä.
Kaikki kansainvälistymisen piirteet eivät miellytä suomalaisia. Tuoreen tutkimuksen mukaani 51 prosenttia kansasta arvioi, että kaikkia jäseneksi pyrkiviä ei pitäisi hyväksyä Euroopan unioniin. Suurin osa ennakoi kyllä, että oma elämä olisi unionin laajenemisen jälkeen suunnilleen samanlaista kuin nytkin. Mutta järjestyksenpitoon odotetaan lisää vaikeuksia. Huumekaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuuksien arvellaan paranevan laajenemisen myötä.
Voi käydä toisinkin. Uudet jäsenmaat tulevat mukaan EU:n poliisiyhteistyöhön. Se voi karsia paljon toimintaa, jolla valmistaudutaan unionin rajojen ulkopuolella rötöstelemään EU-maissa. Poliisiyhteistyö on vain saatava tehokkaaksi.
Kaikesta tuosta meidän on vaadittava poliitikoiltamme linjauksia. On saatava näkyviin selkeitä suunnitelmia pulmien ratkaisuiksi.
Timo Paakki