Janne on kova sälli

Miehentappolajissa ei pääse koskaan helpolla. Vajaat kymmenen vuotta sitten saattoi jollekin jäädä epäselväksi, kuinka kova sälli Janne Mäkelä on.

Janne Mäkelä veti maanantaina Kolehmaisen urheilukeskuksessa tulevien tähtien treenin Pyrinnön lajikarnevaaleissa.
Janne Mäkelä veti maanantaina Kolehmaisen urheilukeskuksessa tulevien tähtien treenin Pyrinnön lajikarnevaaleissa.

Oulu

Vajaat kymmenen vuotta sitten saattoi jollekin jäädä epäselväksi, kuinka kova sälli Janne Mäkelä on.

Kova hän oli jo silloin, kun ratkaisi monta kertaa B-pojissa voiton Oulun Pyrinnölle Oulun ympärijuoksussa.

Viimeistään sunnuntaina kovuus selvisi jokaiselle, kun Janne Mäkelä, 23, sivusi Lappeenrannassa Suomen ennätystä 49,69 "miehentappolajissa" 400 metrin aidoissa.

"Helppo juoksu, edes maitohapot eivät tuntuneet pahoilta. Mutta niinhän se aina on, kun juoksu menee hyvin. Nyt juoksu onnistui teknisesti hyvin ja kaikki oli helppoa", hymyili Mäkelä maanantaina Kolehmaisen urheilukeskuksessa.

Ympärillä oli vähintään 50 urheilijatainta aloittelemassa kuka pitempää kuka lyhyempää uraansa. Mäkelä veti antaumuksella lasten treenejä Pyrinnön lajikarnevaaliessa.

Lappeenrannassa Mäkelä alitti ensimmäisen kerran urallaan vaativan 50 sekunnin rajan. Jo aikaisemminkin alitus on ollut hilkulla, mutta kaikki osaset eivät ole natsanneet alituksen puolesta.

"Koko tämän kauden kunto on ollut sellainen, että alitus on ollut mahdollinen. Mutta se vaatii onnistumista, eikä sitä ole tullut", Mäkelä vielä miettii.

"Vauhti olisi varmaan jo parin vuoden ajan riittänyt, mutta tuloskunto ei ole ollut tarpeeksi tasainen. Suoritukset ovat ailahdelleet. Viime vuonna takareisi pamahti kahdesti rikki ja siihen menivät toiveet hyvästä ajasta", Mäkelä kertoo. Ennätykseksi syntyi kuitenkin 50,59.

Mäkelä juoksi jo 1999 aikaan 51,02, kun hän voitti pitkät aidat Göteborgissa Ruotsi - Suomi-maaottelussa. Sen jälkeen uralla on seurannut kaksi vaikeaa kautta, jotka ovat menneet enemmän tai vähemmän pilalle erilaisten sairastelujen vuoksi.

Kausi alkoi lupaavasti

Mäkelän tämä kausi käynnistyi lupaavissa merkeissä, sillä heti ensimmäisessä kisassa kesäkuun alussa tuli aika 51,24. Tämän jälkeen kauden loput kilpailut ovat kaikki menneet alle 51 sekunnin.

"Lahdessa 16.6. oli Euroopan cupin karsinta. Siellä tuntui verrytellessä takareidessä kiristymistä ja jäinkin pois itse kisasta. Sama reisi oli pamahtanut edellisvuonna kahdesti. Vaikka silloin tuntui ikävältä jäädä pois, jälkikäteen ajatellen päätös oli hyvä", Mäkelä miettii.

"Viimeiset kolme viikkoa kunto on ollut tasaisen hyvä ja 50 sekunnin alitus olisi voinut syntyä missä tahansa kilpailussa. Aitajuoksu ei kuitenkaan ole mikään helppo laji, sillä 10 aidan yli on päästävä teknisesti hyvässä järjestyksessä", Mäkelä kertoo.

Tämän Mäkelä sai kokea karvaasti Münchenin EM-kisoissa, jossa hän odotti hartaasti 50 sekunnin alitusta. Tämä ei toteutunut, vaikka kunnon puolesta se olisi ollut mahdollista.

"Teknisesti juoksu ei onnistunut. Tahdin muutos epäonnistui ja askelten pasaamisessa vauhti hyytyi."

"Jos siellä olisi saanut samanlaisen juoksun kuin nyt Lappeenrannassa, loppukilpailupaikka olisi ollut aivan käden ulottuvilla. 49,5 riitti finaalipaikkaan", Mäkelä muistaa.

Tiistaina Helsingissä syntyi "vain" 50,94, kun Mäkelä flunssaisena ja väsyneenä EM-reissusta tarpoi ratakierroksen aitoja ylittäen.

Miksi miehentappolaji

Moni on udellut Mäkelältä, miksi hän valitsi miehentappolajina siteeratun 400 metrin aitajuoksun. Matkan, jossa ei kisaajalle suoda hetken hengähdystaukoa, vaan koko ajan on lyötävä lähes täysillä pökköä pesään.

Ensimmäiset 200 metriä 23 sekunnin tuntumaan ja loppumatka sen minkä rahkeista saa irti.

"Miehen kovuus katsotaan siitä, kuinka hän pystyy puristamaan viimeiset sata metriä. Kuinka vähän vauhti hiljenee sen aikana. Yleensä ensimmäinen kaksisatanen mennään suhteellisen tasaisesti ja erot syntyvät vasta loppusatasella", Mäkelä analysoi.

"Lappeenrannan kisassa viides aita ylittyi ajassa 21,7 ja se on 185 metrin kohdalla. Vauhti oli minulle ainakin kohtalaisen sopivaa."

Hän toteaa 400 metrin matkan sopivan itselleen kuin nyrkki silmään tai...

Eikä nyrkkikään silmään passaa kovin hyvin, mutta pitkä aitamatka Janne Mäkelän mielestä hänelle hyvin.

"Minun lihaksistossani nopeus-kestävyys-suhde on sellainen että pitkissä aidoissa se toimii hyvin. Onneksi en hurahtanut kestävyyslajeihin, niiden touhu on vielä kovempaa", Mäkelä naurahtaa.

"Nuorempana 15-16-vuotiaaksi juoksin lyhyitä aitoja ja nekin menivät hyvin. Mutta kun aitakorkeus nousi aikuisissa, minun lantioni ei pelannut enää tarpeeksi hyvin. Koskaan en olisi korkeissa aidoissa (106,7 sm) päässyt aivan huipulle", Mäkelä miettii.

Pika-aidat liian korkeat

Nuorten sarjassa ennätykseksi jäi 13,95, korkeissa aidoissa 14,59. Lisäksi hän pelasi jalkapalloa ja jääkiekkoa sekä voimisteli. Perheessä urheilu on tuttua, sillä velipoika Juho pelaa maalitykkinä Tervareissa ja nuorten maajoukkueessa, isä Jyrki viihtyy koripallon parissa. Nuorempana isäkin esiintyi nuorten maajoukkuekuvioissa.

Mäkelän valmentaja on Nastolassa asuva Seppo Haavisto, jonka tekemien ohjelmien mukaan hän treenaa. Takavuosien maajoukkuesprintteri Jukka Sihvonen seuraa Mäkelän harjoittelua paikan päällä Oulussa.

"Nyt olen harjoitellut paljon yksikseni, kun Kimmo Haapasalo muutti Jyväskylään. Harjoituksissa on lisätty juoksupuolta ja jätetty voimaharjoittelua vähemmälle", kahdeksasta kymmeneen kertaa viikossa harjoitteleva Mäkelä kertoo.

Päätöinään tai sivutöinään lääkiksessä Oulussa kolmaata vuotta opiskeleva Mäkelä hoitaa opintonsa urheilun ehdoilla. Silloin on urheiltava, kun siihen on mahdollisuus ja opinnot hoidetaan päätökseen urheilu-uran jälkeen.

Kausi lähes päätökasessä

Mäkelä harmittelee sitä hieman että kausi on lähes päätöksessä. Jäljellä on vain Ruotsi-ottelu ensi viikonvaihteessa.

Ulkomailta on haeskeltu, löytyisikö sieltä minulle sopivaa kilpailua. Kaikki on vielä auki. Nyt kuitenkin on kunto niin kohdallaan, että mielellään kilpailisin pitempäänkin", Mäkelä huokaa.

Onneksi Ruotsi-ottelussa on mahdollisuus hyvään kisaan, sillä kirittäjäksi löytyy vastikään ennätyksekseen 49,38 juossut Mikael Jacobsson. Ja Sven Nylander ja Niklas Wallenlind ovat juosseet vieläkin lujempaaa.

Mistä sitten löytyvät omat rajat?

Mäkelä makustelee kysymystä hetken ja naurahtaa sitten: "Eihän rajoja ole olemassa. Kovempaa harjoitusta vaan ja ajat paranevat. Jos luonto antaa muuten myöten. Mutta täytyy sanoa, että nyt pitkiä aitoja hallitseva Dominikaanisen Tasavallan Felix Sanchez on ajallaan 47,38 kyllä omaa luokkaansa."

Ilmoita asiavirheestä