Sonthofenilaisen autokauppiaan Stephan Eimannsbergerin kellon mukaan Janne Ahosen olisi jo pitänyt saapua hänen liikkeeseensä, mutta itse asiassa Ahosen Keski-Euroopan mäkiviikolla voittaman henkilöauton luovutus on jo puolitoista kuukautta myöhässä.
"Mikä on suunnitelma?", Eimannsberger kysyy Subarun viiksekkäältä edustajalta Mannfred Ostertagilta.
"Ei ole suunnitelmaa. Hän saa avaimen ja se on siinä", ruiskukansinisellä solmiolla koristautunut Ostertag vastaa.
Eimannsberger kertoo, että Ahonen on itse asiassa jo saanut mäkiviikolla vuodenvaihteessa voittamansa henkilöauton. Se ei siis ole tämä liikkeessä seisova valkoinen auto, vaan punainen, joka on Oberstdorfissa.
Ahaa! Ahonen on siis sittenkin ottanut vastaan autoon, vaikka mäkiviikon viime vuosien traditioihin kuuluvat oleellisena osana laskelmat suomalaisesta autoverotuksesta ja siitä kannattaako Ahosen ottaa palkintoauto.
Kolme minuuttia ilmoitetun ajankohdan jälkeen Ahonen astuu liikkeeseen seurassaan beigeen rugbypaitaan, reisipituiseen liituraitatakkiin ja prässättyihin samettihousuihin pukeutunut mies, joka varmasti löytäisi työtä saksalaisten dekkarisarjojen sivuosista, ellei vastaisi mäkiviikon markkinoinnista. Stefan Füg jauhaa jykevillä leuoillaan valtavaa purukumimöykkyä ja tervehtii autokauppiaita.
"I feel good"
Ahonen ohjataan punaisella matolle parkkeeratun auton viereen, ja Ostertag ojentaa hänelle ison pahvisen autonavaimen.
"Sydämelliset onnittelut", Ostertag sanoo saksaksi ja puristaa Ahosen kättä.
Ahonen nyökkää suu viivana. Sitten on autokauppias Eimannsbergerin vuoro.
"Sydämelliset onnittelut", Eimannsberger sanoo saksaksi ja puristaa Ahosen kättä.
Ahonen nyökkää suu viivana.
"Me saksalaiset olisimme ihan tyytyväisiä, vaikka jäisitte toiseksi näissä MM-kisoissa", Eimannsberger sanoo edelleen saksaksi ja naurattaa yleisöä.
Ahonen nyökkää suu viivana.
"Häntä täytyy kutittaa, että hän hymyilisi", Eimannsberger selittää ympäröivälle kameramuurille ja nauraa. Ahosen suupielet kääntyvät pieneen virnistykseen.
Vielä muutama poseeraus pahviavaimen kanssa, ja sitten Ahonen saa vastata ulkomaisten toimittajien kysymyksiin voinnistaan.
"I feel good", Ahonen sanoo.
Jos vaikka flyygeli
Miten on, onko se auto siis punainen?
"Ei. En ole sitä päättänyt otanko auton. En ole oikeastaan edes miettinyt asiaa. Päätän sen keväällä, kun on aikaa miettiä", Ahonen vastaa.
Mitä?! Tärkeä uutinen onkin ankka.
"Jos joku taiteilija voittaa vaikka flyygelin, joka on paljon kalliimpi kuin tuo auto, eihän hänkään joudu siitä maksamaan veroa. Ihan melkein mitä vaan muuta paitsi auton voisi voittaa. Tämä on vaikein mahdollinen lahja", Ahonen sanoo.
Entä oliko aikainen aamuherätys epämiellyttävä, kun takana oli iltaan venynyt matkapäivä?
"No kun ei nuo osaa suomea, voi sen sanoa, että eihän se kovin mieluinen herätys ollut. Mutta onpahan nyt hoidettu pois", Ahonen sanoo ja lähtee Stefan Fügin seurassa pois.