Kolumni

Jan Suc­hyl­lä oli syynsä heit­täy­tyä kiekon eteen

Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, miten Suomen jääkiekkojoukkue selvisi keskiviikkoillan kiirastulesta. Leijonien tappiota Tanskalle maailmanmestaruuskisojen avausottelussa on kuitenkin ehditty jo pitää historiallisena ja nöyryyttävänä.

_
_

Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, miten Suomen jääkiekkojoukkue selvisi keskiviikkoillan kiirastulesta. Leijonien tappiota Tanskalle maailmanmestaruuskisojen avausottelussa on kuitenkin ehditty jo pitää historiallisena ja nöyryyttävänä.

Palloilulajien arvokisojen historiassa Suomen tappio smørrebrød-kansan joukkueelle ei kuitenkaan selviä ikimuistoisempien joukkoon. Ei edes jääkiekossa.

Kovempi paukku oli muun muassa Puolan 6-4-voitto Neuvostoliiton voittamattomana pidetystä punakoneesta Katowicen kisoissa 1976. Amerikkalaiset yliopistopojat yllättivät samaisen punakoneen Lake Placidin olympiafinaalissa 1980. Tyrmistyttävä yllätys nähtiin myös Salt Lake Cityssä vuonna 2002, kun Valko-Venäjä pudotti Ruotsin tähtisikermän jatkosta.

Yllätystappiot kuuluvat huippu-urheiluun. Kuinka tylsää olisikaan, jossa voittaja tiedettäisiin ennakkoon. Joukkue-urheilussa ei onneksi ratkaise pelkästään se, minkä nimisiä veijareita löytyy pelaajaluettelosta. Taktiikka näyttelee tärkeää osa, samoin päivän kunto ja onnikin.

Onnesta puhuttaessa suomalaisilla on tapana nimitellä ruotsalaisia ´Hannu Hanhiksi´, jotka selviävät aina ahdingosta loppumattoman onnensa avulla. Tosiasiassa Tre Kronorin ja muiden ruotsalaisten palloilujoukkueiden kohdalla onni ja epäonni vaihtelevat suurin piirtein samalla tavalla kuin muillakin joukkueilla.

Jos jonkin eron haluaa nähdä Suomen ja Ruotsin välillä, voi se olla se, että ruotsalaiset on opetettu tarhaiästä asti toimimaan kollektiivina, puhaltamaan yhteen hiileen. Niinpä sitten hädän hetkellä ruotsalainen urheilija ei pelkää että munaisi porukan edessä vaan tekee kaikkensa oman jengin puolesta.

Kiekkoleijonien katkerat hetket kalpenevat pahasti esimerkiksi Italian jalkapallojoukkueen taaperrukselle maailmanmestaruuskisoissa 1966. Italia hävisi Pohjois-Korealle 1-0 ja putosi jatkosta. Kerrotaan, että Italian pelaajat eivät uskaltaneet palata kotimaahan normaaleja reittejä vaan hiippailivat kotiin Alppien solien kautta.

Oman lukunsa muodostavat ottelut, joissa politiikka näyttelee tärkeää osaa.

Tshekkoslovakin jääkiekkojoukkue voitti Tukholman kisoissa 1969 kahteen kertaan Neuvostoliiton, mutta Neuvostoliitosta leivottiin silti maailmanmestari. Puoli vuotta aikaisemmin Neuvostoliiton panssarit olivat vyöryneet Tshekkoslovakiaan tekemään lopun niin sanotusta Prahan keväästä. Kun Jan Suchy ja kumppanit heittäytyvät Neuvostoliiton pelaajien painavien lämäreiden eteen, oli kyseessä paljon muutakin kuin pelkkä jääkiekko-ottelu.

Neuvostoliiton joukkueet joukkueet joutuivat tekemään peliareenalla tämän tästä tiliä Kremlin hegemonistisesta politiikasta. Kun Unkari ja Neuvostoliitto pelasivat Melbournen olympialaisten vesipallon finaalissa 1956, kerrotaan altaan veden värjäytyneen verestä punaiseksi. Unkari voitti 4-0 ja otti revanssin pari kuukautta aikaisemmin tapahtuneesta kansannousun kukistamisesta.

Poliittiset kiistat ovat pulpahtaneet pintaan myös muiden kuin Neuvostoliiton kohdalla.

Kun Argentiina voitti Englannin jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa 1986, oli se argentiinalaisten mielissä hyvitys Falklandin sodan häviöstä 1982. Diego Maradona teki ottelussa kaksi maalia, joista toisessa osallisena oli Maradonan mukaan "Jumalan käsi". Voi olla, että jos vastassa olisi ollut joku toinen maa, olisi Maradona myöntänyt virheensä.

Suomella on urheilun arvokisoissa tärkeintä aina lyödä Ruotsi. Näin on kaikkien naapurusten kohdalla. Kanadalle on tärkeintä kepittää USA, Itävallalle Saksa ja Slovakialle Tshekki.

Kilvoittelu kaukalossa tai viheriöllä on normaalitapauksissa harmitonta viihdettä. Mihinkään jääkiekkomailaa järeämpään kättäpitempään ei onneksi yleensä tartuta.