Ruotsin korkealla ylängöllä elää mystinen otus, jolla ei ole lupaa olla olemassa. Tämän kertoi jämtlantilainen metsästäjä Bengt, nimeä on tietysti muutettu hieman.
Tämän viikon keskiviikkoiltana saavuimme aitoihin Lapin maisemiin. Suomen oikea Lappi oli kylläkin kaukana, sillä olimme ajaneet länsinaapurin puolelle, satoja kilometrejä Haaparannasta etelään, suurin piirtein Vaasan tai Kristiinankaupungin korkeudelle.
Rannikolla maata oli peittänyt vain pakkashuuru, mutta sisämaassa, Norjan lähellä maassa oli paksusti lunta. Tie nousi ja laski kuin Inarissa, ja kuutamo paljasti korkeiden tuntureiden ja vaarojen ääriviivat.
Tiellä oli poroja, joten taloissa asui saamelaisia. Ruotsissahan porot kuuluvat saamelaisille, vaikka harva suomalainen tulee ajatelleeksi naapurimaan etnisen vähemmistön harjoittavan ikiaikaista elinkeinoaan Jämtlannissa saakka, siis Etelä-Pohjanmaan korkeudella.
Etelämmässäkin. Täällä talotkin kasvavat harvemmassa kuin Lapissa.
Ruotsalaismies Bengt tuli illan pimeydessä opastamaan suomalaiset latvalinnustajat metsästysmajalle. Häntä kiinnostivat Suomen itärajalla ulvovat sudet.
"Olemme me kuulleet niiden ulvontaa, nähneet jälkiä ja osallistuneet jahtiinkin", kerroimme muina miehinä.
Bengtin silmät laajenivat. "Tänne on susilta pääsy kielletty", hän sanoi. Niinhän monet ajattelevat meilläkin, vastasimme, mutta luonnonotukset tahtovat kulkea vähän missä haluavat. Minkäs teet?
"Ei kun täällä ei saa olla susia", Bengt sanoi ja vahvisti viestinsä mahtipontisin käsielkein. Ruotsissa sudelta on kerta kaikkiaan pääsy kielletty saamelaisten poronhoitoalueille, mies sanoi. Se on oikein lakiin kirjattu.
"No tuollaisesta en ole vielä kuullutkaan, että laki kieltää eläimeltä jotakin", vastasin. "Ei susia", mies innostui entisestään ja käsien viuhke yltyi. Se on sellainen Jämtlannin pystykorva, jota ei saa olla olemassa. Äläpä tule tänne susi, jolkottele muualle. Täällä on turha vedota siihen, että Ruotsi on vapaa maa ja sinä olet metsäneläin. Ruotsissa laki koskee ihan kaikkia.
Suomalaiset ovat istuneet viime viikot korvat luimussa ja häntä vatsan alle taivutettuna. EU on hermostunut, kun ammumme vahingollisina pitämiämme susiyksilöitä. Naapurimaassa metsästäjät kertovat ylpeänä, että tietyn rajan ylitettyään susi ylittää myös viimeisen rajansa. Paikallisen tulkinnan mukaan laki siunaa saattohoidon aina.
Entäpä itänaapurissa? Yksi teoria Suomen susipaljoudelle on, että Venäjällä susien poisto-operaatioiden määrärahat ovat vähentyneet Putinin aikana. Ennen susia hävitettiin helikoptereista konetuliasein ja valtion tuella, näin sanotaan.
Mutta meitä suomalaisia nolottaa, kun olemme ampuneet luvallisena aikana, luvallisin keinoin ja luvan kanssa yksilöitä, joita tutkijatkin pitävät ongelmatapauksina.
Niin, miksi sitten olemme Jämtlannissa saakka kuulemassa, mitä hysteerinen ruotsalaismies ajattelee susista? Siksi, että metsälintujahti jatkuu täällä yli viisi kuukautta Suomen puolentoista kuukauden sijaan. Riistaa riittää silti. Kuulemma.