Edesmennyt valtioneuvos, entinen pääministeri Harri Holkeri lukeutuu niihin harvoihin suomalaisvaikuttajiin, jotka ovat pitkän kansallisen uran jälkeen profiloituneet myös kansainvälisissä tehtävissä.
Tämän tason toimijat ovat Suomessa laskettavissa yhden käden sormilla. Ansioillaan hän nousee kiistatta suomalaisten suurmiesten joukkoon.
Nuorella kansanedustajalla ja puolueen puheenjohtajalla oli 1970-luvulla keskeinen rooli, kun kokoomuksen ulkopoliittista linjaa reivattiin silloiseen Suomeen sopivaksi.
Vaalimenestyksistä huolimatta Holkerin ja kokoomuksen huippuhetki koitti vasta 1987, jolloin puolue kelpuutettiin hallitukseen ja pääministeripuolueeksi. Kokoomuksen pitkä korpivaellus oli ohi, ja sisäpolitiikka normalisoitui.
Sinipunahallituksen hallittu rakennemuutos päättyi lopulta keskustan vaalivoittoon 1991 ja ankeisiin lamatunnelmiin. Holkeri palasi Suomen Pankkiin, josta hänet napattiin myöhemmin kansainvälisiin rauhantehtäviin.
Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen valmistelu toi hänelle brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen. YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana Holkerista sukeutui naisten ja lasten puolestapuhuja kehitysyhteistyössä.
Balkanin riitojen sovittelu Kosovon YK-hallinnon johtajana vaati kuitenkin veronsa, ja Holkerin terveys horjui. Muutaman vuoden takaisesta törmäysonnettomuudesta toipuminen osoittautui vaikeaksi.
Vakavailmeinen Holkeri tunnettiin rehtinä, ryvettymättömänä ja asioille omistautuneena poliitikkona, joka kykeni rakentamaan luottamukselliset suhteet niin kotimaassa kuin kansainvälisissä tehtävissä.