Viides jääkiekon MM-kisaottelu, ensimmäinen tappio. Suomen päävalmentaja Jukka Jaloselle jäi mietittävää, kun kahden maalin johto suli Kanadaa vastaan.
Kaksijakoisuudessaan perjantain ottelussa oli häivähdys edellisen 2003 MM-kotiturnauksen Ruotsi-puolivälierästä.
Yhdeksän vuotta sitten Suomi suorastaan lahjoitti voiton Ruotsille johdettuaan 5–1. Kanadaa vastaan romahdus ei ollut yhtä jyrkkä, mutta suunta sama.
Suomi näytti Kanadan pyörityksessä loppua kohti väsyneeltä. Ottelu oli toinen kahden illan sisään.
– Varmaan oli fyysistäkin väsymystä, vastassa sentään tuollainen joukkue kuin Kanada.
– Enemmän väsymys ehkä oli henkistä, kun ei pystytty pitämään kiekkoa ja hyökkäämään, kuten teimme ottelun alkupuolella, Jalonen sanoi.
Paikkapuolustus sopi Kanadalle
Suomen puolustajat pelasivat paikkapuolustusta, mikä sopi Kanadan kursailemattomille hyökkääjille.
Kun kahden maalin tappiolla ollut Kanada nosti karvaustaan, Suomen puolustus alkoi tehdä paineessa merkkausvirheitä. Tällaisista tilanteista tekivät maalinsa Alexandre Burrows (1–2-kavennus etukulmasta) ja Jeff Skinner (3–3-tasoitus vanhanaikaisella).
– Toisesta erästä lähtien meillä oli vaikeuksia omalla alueella. Itseluottamuskin alkoi rakoilla, kun ei saatu rakenneltua hyökkäyksiä.
Niin sanotun ”Meidän pelin” nimeen vannova Suomi luisti pelitavastaan.
– Pelattiin liian paljon nopeasti hyökkäämällä. Jätettiin kiekonhallinta Kanadalle, Jalonen myönsi.
Mikko Koivun johtamasta ykkösketjusta huokui peli-iloa ja potentiaalia nähtyä enempään.
– Jos kaikki loisivat yhtä paljon maalipaikkoja kuin Koivun ketju, oltaisiin aika vahvoilla.
Jarkko Immosen johtama kakkosketju jäi Niko Kapasen ja Petri Kontiolan hyökkäysvitjojen varjoon.
– En syyllistä ketään. Pojat pystyvät toki parempaan, Jalonen viittasi viime MM-kisojen hyökkäyksen tehotrioon Mikael Granlund–Immonen–Janne Pesonen.