- Ihanaa, vihdoin ja viimein henkilökohtainen kisa onnistui satasella. Se on kyllä ollut sellainen työmaa, tämä satanen. Ei herranjestas.
Mimosa Jallow oli maanantaina yhtä hymyä, kun sunnuntainen pronssiuinti 50 metrillä sai tuloksekasta jatkoa EM-kisojen altaassa. Jallow paransi kahden vuoden takaista 100 metrin selkäuinnin Suomen ennätystään 0,14 sekunnilla. Erityisen merkityksellistä Jallowille oli, että SE syntyi henkilökohtaisessa lajissa eikä viestin ensimmäisellä osuudella, kuten aiemmat.
Pitkän radan Suomen ennätys kirjataan nyt luvuin 1.00,28.
- Vihdon ja viimein uskalsin lähteä kovaa ja sitten puristaa vain loppuun, Jallow sanoi.
Hän yllättyi hieman kuullessaan, että tuli 50 metrin kohdalla käännökseen ajassa 28,57.
- Hups! Se oli kyllä kovaa, mutta niin sen pitikin olla, Jallow sanoi ja laski aloittaneensa matkan sekunnin kovempaa kuin yleensä.
Jallow toivoo, että aika paranisi vielä EM-kisojen välierässä, eikä minuutin alituskaan tunnu iltakisoissa mahdottomalta. Hän oli alkuerissä jaetulla kahdeksannella sijalla, ja kahdeksan parasta pääsee tiistain loppukilpailuun.
- Sain eilisestä pronssista lisäbuustia siihen, että olen kunnossa. Minuutin alitus olisi aivan mahtavaa, ja sitä on treenattu aika paljon.
Jallow on tehnyt töitä parantaakseen käännöksiä. Altaanmitan matkalla uimarin ei tarvitse kääntyä, mutta satasella sekin täytyy hallita.
- Varsinkin käännösten jälkeiset delfarit (delfiinipotkut) ovat olleet minun kompastuskiveni. Nyt pystyin tulemaan nekin hyvin, Jallow sanoi.
Satasen selkäuinnin alkueräykkönen oli Italian Margherita Panziera ajalla 59,89. Suomalaisista Vilma Ruotsalainen jäi yli sekunnin ennätyksestään ja oli ajalla 1.04,41 kisan 42:s. Jenna Laukkanen jätti matkan väliin.
Laukkanen pettyy kerta toisensa jälkeen Glasgow'n EM-altaassa
Glasgow'n EM-kisat eivät ole Laukkasen kisat, ellei keskiviikkona alkava 50 metrin rintauinti käännä kuvaa. Viime vuosina mitaleita lyhyellä ja pitkällä radalla voittanut Laukkanen on joutunut tyytymään Skotlannissa aamun alkuerien uimiseen. Jatkopaikat karkaavat armotta.
- Harvemminhan näihin kisoihin haluaa tulla aamu-uinteja uimaan ja epäonnistumaan. Kuntoa varmaan on, mutta se pitäisi saada herkistelyssä esille, Laukkanen sanoi.
Tuoreimman pettymyksen Laukkanen koki maanantaina 200 metrin rintauinnissa, jossa hän oli 27:s. Aika 2.32,28 jäi pari sekuntia hänen kauden parhaastaan ja yli seitsemän sekuntia Rion olympialaisten perua olevasta Suomen ennätyksestä. Välieräpaikka karkasi vajaalla kolmella sekunnilla.
- Aivan surkeita aikoja, Laukkanen tuumasi 34-39 sekunnin altaanmitoistaan.
- Verryttelyssä tuntui vielä hyvältä, mutta kun laittaa kisapuvun päälle, iskee omanlainen ahdistus ja suorituskammo. Ei uskalla lähteä siten, miten parina viime vuotena, jolloin oli takaraivossa automaattisesti itseluottamusta, Laukkanen kertoi.
Laukkanen, 23, kertoi ongelmistaan ihailtavan avoimesti ja analyyttisesti, vaikka tilanne ottaa selvästi koville. Uimari on tottunut ihan toisenlaiseen kisaamiseen.
- Harmittaa, kun tietää, että itsestä on paljon parempaan.
Laukkanen sairasteli moneen otteeseen viime vuonna ja joutui löysäämään harjoittelua kevätkaudella ja kesällä. Sen vastapainoksi hän on valmentajansa Toni Piiraisen kanssa harjoitellut kovaa tätä kautta ja tulevia arvokisoja varten.
- Iso kroppa kun on, tarvitsisi varmaan enemmän lepoa, jotta kunto tulisi esiin. Kun olen perfektionisti, niin on vaikea antaa itselle siimaa.
Laukkanen arveli, että hänen pitää opetella lepäämään vielä enemmän. Uimari on omien sanojensa mukaan kehittynyt kehonsa lepuuttamisessa, mutta Glasgow opettaa kantapään kautta, että siinä on vielä työsarkaa.