Oletteko te niitä, jotka jäävät koukkuun Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien kansikuvan pohjapiirrokseen? Siinä tapauksessa Rakennustietosäätiön uudelleenjulkaistut RT-kortit ovat teitä varten.
Rakennustietokortisto perustettiin jatkosodan aikana tukemaan jälleenrakennustyötä. Alvar Aalto, Aarne Ervi ja Viljo Revell olivat hankkeen kantavia voimia. Korteissa esitellyt rakentamisohjeet olivat rakennusalalta siihen saakka puuttuneiden standardien perusta. Johtotähtiä oli neljä: kattavuus, ajankohtaisuus, helppokäyttöisyys ja arvovaltaisuus.
Kortistomuoto osoittautui onnistuneeksi. Vanhentunut tieto voitiin poistaa, ja uusien korttien lisääminen oli helppoa.
Vuosikymmenten kuluessa kortisto on täydentynyt jokaisen suunnittelijan perustyökaluksi. Aloituskokoonpanossa kortteja oli seitsemänkymmentä, nykyään RT-kansiot vievät tilaa jo useita hyllymetrejä.
Alkuvuosien kortit käsittelivät muun muassa ikkunoita ja ovia, tulisijoja ja puutavaran mittoja. Sarjassa julkaistiin myös jälleenrakennustoimiston tyyppitalopiirustukset. Pohjapiirrosten merkinnät viittasivat toisiin kortteihin, joten ohjeiden perustella koko talon pystytys onnistui keskikätevältäkin rakentajalta.
Nyt Rakennustietosäätiö on kerännyt CD-levylle alkuvuosikymmeninä julkaistut mutta jo vanhentuneina poistetut kortit. Lisäksi levyllä on katsaus RT-kortiston historiaan. Kortit löytyvät hyvin, mutta käytettävyydessä on toivomisen varaa. Korttien selaaminen ei onnistu luontevasti, vaan aina on palattava sisällysluetteloon.
Kortisto raottaa mielenkiintoisen näkymän kehittyvään rakentamiseen sekä samalla teollistuvaan ja kaupungistuvaan Suomeen. Maalaisasuntojen suunnitteluohjeiden ja rintamamiestalojen piirustusten oheen tulivat kortit kerrostalojen kylpyhuoneista, porraskaiteista ja kukkalaatikoista.
Näillä ohjeilla toki vieläkin talo syntyisi, jopa terve ja muutenkin käyttökelpoinen. Nostalgiasta huolimatta taitaisi nykyrakentamista tulla äkkiä ikävä, sen verran paljon ovat muuttuneet käsitykset keittiön kalustuksesta ja varustuksesta, märkätiloista puhumattakaan.
Toisaalta vaikutuksen tekee talon tilojen määrä ja moninaisuus: keskikerroksen yhteiset tilat, yläkerran makuukamarit ja ullakot, koko kellari saunoineen ja varastoineen. Keskivertoperheen koti antoi eväät varsin monipuoliseen asumiseen. Nykyajan parketoiduista ja koneellistetuista asunnoista moni näiden talojen elämänläheinen ja elämyksellinen - joku puhuisi jo runollisuudestakin - ulottuvuus puuttuu.
Arvokkainta antia korteista on vanhaa taloa korjaaville. Tieto siitä, miten talo on aikanaan pantu kokoon, on korjaajalle arvokasta. Rakenteista voi varmistua paikkoja rikkomatta. Vanhan talon ratkaisuja on paikallaan korjatessakin seurata, jos puolen vuosisadan käyttötesti on osoittanut ne toimiviksi ja kestäviksi. Useinhan näissä taloissa kosteusongelmat ovat vasta peruskorjauksen tulosta.
Ja mikäpä estää rakentamasta uusiakaan saunanlauteita vanhojen ohjeiden mukaan - pitäisi se kotirintamamieheltä onnistua siinä kuin sodasta palanneelta veteraaniltakin.
