Kaakkois-Aasian onnettomuusalueen aineellisista tuhoista on vähitellen syntymässä kokonaiskuva. Kun kotinsa on menettänyt arviolta viisi miljoonaa ihmistä, on jo varmaa, että kestää vuosia ennen kuin elämä on koko tuhoalueella palannut ennalleen. Laajin ulkoa tulevan avun tarve on Indonesian Sumatralla sekä Sri Lankassa, jossa viikonlopun rankkasateet ja tulvat aiheuttivat henkiin jääneille ja näiden auttajille uusia vaikeuksia.
Avustustarvikkeiden kuljetukset kaikkialle tuhoalueelle ovat onneksi jo hyvässä vauhdissa, mutta avun perille vienti on ikävä kyllä vaikeinta juuri siellä, missä tuhot ovat olleet suurimmat. Näin on nimenomaan Indonesian Acehin maakunnassa.
Humanitaarisen ja jälleenrakennusavun kansainväliset valmistelut ovat niin ikään käynnistymässä. Avun tarve on huutava, sillä avustusjärjestöjen resurssit eivät mitenkään yksin riitä valtavan onnettomuuden jälkien korjaamiseen. EU:ssa on jo sovittu tällä viikolla pidettävistä ministerikokouksista, joiden päätöksin yhteistyötä on määrä viedä eteenpäin. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on puolestaan puhunut kansainvälisestä liittoumasta avun antamiseksi.
Eniten on syytä toivoa, ettei YK:n, EU:n ja mahdollisen Yhdysvaltain kokoaman koalition työ olisi päällekkäistä tai kilpailevaa. Kaikkien tahojen voimavaroja katastrofin jälkihoidossa tarvitaan, mutta työn johto sopii parhaiten YK:lle. Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell onneksi vakuutti viikonloppuna, ettei ainakaan Yhdysvaltain ja YK:n välillä ole kilpailua siitä, kumpi johtaisi avustusohjelmaa. Johto kuuluu hänen mukaansa YK:lle.
Tällainen ratkaisu onkin tarkoituksenmukaisin, koska maailmanjärjestöllä on pitkä kokemus katastrofialueiden avustamisesta. Kokemus on nyt tavallistakin merkityksellisempää, kun kyseessä on kaikkien aikojen suurin avustusurakka.
Kaiken surun ja järkytyksen jälkeen onnettomuudella voi toivoa olevan joitakin myönteisiäkin seurauksia. Aikaisemminkin onnettomuudet ovat lähentäneet valtioita ja kansakuntia sekä kansanryhmiä keskenään. Esimerkiksi Turkin maanjäristyksen seurauksena Turkin ja Kreikan välit lämpenivät 1999, kun Kreikka toimitti naapurimaahan avustustarvikkeita ja antoi avuksi hoitohenkilöstöä. Toivottavaa ainakin olisi, että esimerkiksi Indonesian Acehissa ja Sri Lankassa aseellisten konfliktien osapuolet nyt työntäisivät vihollisuudet syrjään ja ryhtyisivät yhteistyöhön onnettomuuden uhrien auttamiseksi ja tuhojen lievittämiseksi.
paakirjoitus@kaleva.fi