Bologna "Vanhoja elokuvia ei ole olemassakaan. Kaikki elokuvat ovat meille uusia."
Näin sanoo Peter von Bagh, Bolognassa meneillään olevan elokuvafestivaalin taiteellinen johtaja. Tapahtuman ovat järjestäneet Bolognan elokuva-arkisto yhdessä Nederlands Filmmuseum kanssa. Kuudennentoista kerran elokuvaväki kaikkialta maailmasta kokoontuu ihailemaan harvinaisia ja vähemmän harvinaisia filmejä koko 1900-luvun ajalta.
Unkarilainen ohjaaja István Szabó totesi tapahtuman avajaisnäytoksen alussa, että perinteen merkitys on olennainen: vaikka elokuva on uusi taide, sekin nojaa oman perinteensä pohjalle muiden taiteiden tavoin. Lisäksi se on ainutlaatuinen mielen peili.
Filmimateriaalia vaalittava
Festivaalin ohjelma sisältää useita teemoja ja kokonaisuuksia, uutterimpien filmihullujen mielestä liikaakin, sillä aika ei riitä kaiken näkemiseen. On kolmiulotteisen elokuvan ihmeitä, Derek Jarmanin filmipäiväkirjaa, varieteen valoja.
Tähtihetkiin kuuluu Bolognan elokuva-arkiston monivuotisen Chaplin-projektin (Chaplinin perillisten tahdosta juuri täällä restauroidaan koko hänen tuotantonsa) puitteissa nähtävä Parrasvalojen restauroidun kopion maailmanensi-ilta lauantaina 6. heinäkuuta, Claire Bloomin, Josephine ja Sydney Chaplinin läsnäollessa.
Esityspaikkana on keskiaikaisen palatsin piha, tähtitaivas todistajanaan.
"Hyvin restauroitu elokuva on kuin vanha hyvä ystävä, kadonnut ja jälleenloydetty", toteaa Peter von Bagh festivaalin esittelyssään
Tarkoittaako jälleenloydetty samaa kuin restauroitu, festivaalijohtaja von Bagh?
"Ei välttämättä, vaikka tavoite onkin saada elokuva niin alkuperäiseen kuntoon kuin mahdollista. Mutta tärkeintä on tajuta myos tarve huolehtia uudemmista elokuvista, loytää uudelleen jotain mitä emme vielä ole edes tajunneet kadottaneemme. Mitä nopeammin opimme vaalimaan äärimmäisen herkkää filmimateriaalia, sen parempi."
Nykyaikaa
etsimässä
Sarja Jälleenloydettyjä ja restauroituja onkin festivaalin laajin: yli 30 elokuvaa. Eivätkä kaikki suinkaan ole erityisen vanhoja elokuvia, uusin on Harry Smithin 1970-80 tehty Mahagonny - mikä kertoo myos kunnioituksesta kaikkia elokuvailmaisun muotoja kohtaan. Italialainen ja muukin yleiso odottaa henkeään pidätellen nähdäkseen Ermanno OlminPaikka nuorelle miehelle (1961) restauroituna versiona, jota ohjaaja itsekin tulee todistamaan.
Jälleenloydettynä vaikka ei restauroituna esitettiin avajaisiltana He who gets slapped, Viktor Sjostromin (eli amerikkalaisittain Seastromin!) ensimmäinen ohjaus Yhdysvalloissa vuodelta 1924, oli sekin vähintäin yhtä värisyttävä kokemus.
Ennennäkemäton kokonaisuus on koko viikon jatkuva sarja Perret'n elokuvia 1910-luvulta Léonce Perret ja maailman kauneus, joista avajaisesityksessä nähty Le mystère des roches Kador (Kadorin kallioiden arvoitus, 1912) tuo esille myos elokuvataiteen mahdollisuudet psykoterapian palveluksessa!
Suurimmaksi osaksi tuhoutuneen italialaisen mykkäelokuvan katselmusta sävyttävät historialliset aiheet, kuten Lucrezia Borgia (1912) ja Re Lear (1910), mutta myos laatukuvamaiset tapainkuvaukset ja tunteiden kuohunta (Stellina, la pescatrice di Venezia, 1912). Oman hauskan lisänsä antavat erikieliset välitekstit, elokuvan kotipaikasta riippuen hollantilaiset, ranskalaiset tai italialaiset. Molempia sarjoja säestää elävä pianomusiikki.
Aikakausien
kasvot
Kolme sarjaa on omistettu tietylle ohjaajalle tai näyttelijälle. Näistä vaikuttavin on epäilemättä Mary Pickfordin esittely, joka korjaa käsitystämme hänestä jonkinlaisena nyyhkytarinoiden kyyhkysenä. Pelkästään Marshall A. Neilanin elokuvan Daddy Long Legs (1919) nähtyään katsoja tietää, että Mary Pickford oli - paitsi hieno dramaattinen näyttelijä - myos herkullinen komedienne!
"Mutta Mary Pickford merkitsee myos kasvoja. Elokuva paljastaa meille 1900-luvun eri aikakausien ominaislaadun kasvojen - varsinkin naisten kasvojen - kautta", totesi István Szabó avajaispuheessaan. Marlene Dietrich ja Greta Garbo kertovat erilaisesta elämästä kuin Marilyn Monroe, puhumattakaan siitä, mitä Jane Fondan tai Vanessa Redgraven kasvot tuovat mieleemme.
Minuuteistakin hullantuu
Yksi Bolognan festivaalin kiinnostavimmista sarjoista on mielestäni Pars pro toto eli osa edustamassa kokonaisuutta. Niistä lukemattomista lähes kadonneista tai silvotuista elokuvista, joita emme koskaan saa nähdä kokonaan, on koottu tusinan koosteen sarja.
Tämänvuotisen sarjan helmiä lienee Portugalin elokuva-arkistosta yllättäen esiin pulpahtanaut Ernst LubitschinThe Patriot (1928), jossa Emil Jannings esittää tsaari Paavali I:stä. Sen kesto on peräti kuusi minuuttia.
"Mutta muutama minuuttikin saa elokuvahullun hullaantumaan vielä enemmän", toteaa Peter von Bagh, joka voi ylpeänä ilmoittaa, että sarjaa jatketaan festivaalilla seuraavinakin vuosina.
XXI Kansainvälinen vapaan elokuvan festivaali Bolognassa 6.7. saakka.