Kiitos Mari-Anneli Sarkkiselle kiihkeästä kirjoituksestanne. Kuten vaalipaneelin kommentistani varmasti saattoi ymmärtää, tuomitsen ehdottomasti rauhoitettujen luontokappaleiden tuhoamisen.
Kritiikkini kohdistui mediaan, joka on mielestäni pitänyt asiaa esillä jo viikkokausia ja siitä on kirjoitettu tuhansia palstamillimetrejä. Itse asia on tullut varmasti kaikkien ihmisten tietoisuuteen ja olen sitä mieltä, että saisi jo jälkiviisaus riittää. Reaktiivisuus ei välttämättä vaikuta niin hyvin kuin proaktiivisuus. Syylliset on löydetty ja korjaavia toimenpiteitä on tehty, joten tiedottamisen painopistettä voisi siirtää jo johonkin muuhun suuntaan.
Luonto ja sen suojeleminen ovat todella tärkeitä asioita myös itselleni, mutta minun ei ole tarvetta siitä ”meuhkata” samalla tavalla kuin useasti vihervasemmistolaisuuteen kallellaan oleva media ja useat ihmiset sitä tekevät.
En lähde barrikadeille tai ripustaudu puihin estääkseni metsien hakkuita, vaan pyrin toiminnallani mahdollistamaan myös niiden ihmisten elinkeinon, jotka elävät metsätöillä ja puun myynnillä. Suomen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan perustassa metsätalous on ollut ja on edelleen hyvin merkittävä osa.
Näissä asioissa pitää löytää kultainen keskitie – ei tietenkään raakkuja tai muita ainutlaatuisia luontoarvoja tuhoamalla. Ilman muuta nuorille ja aikuisille pitää puhua ilmastomuutoksesta ja kaikenlaisesta luonnon suojelemisesta, mutta sekin pitää tehdä kiihkoilematta ja politisoimatta.
Kirkkoherran tehtävässä ilmastomuutos tai luonnonsuojelu eivät ole ensimmäisiä sanoja, joita hän suunsa avattuaan sanoo. Tärkeämpiä asioita ovat Jumalan armo, rakkaus ja hänen sovitustyönsä ja siitä heijastuva lähimmäisrakkaus. Se on kirkon pääasiallinen viestin sisältö ja siitä meidän velvollisuutemme on ensisijaisesti puhua.
Kuten vaalipaneelissa tuli meidän molempien puheenvuoroissa esille, raamattu kehottaa meitä viljelemään ja varjelemaan maata. Se tarkoittaa viljelemisen osalta mielestäni myös järkevää ja luontoarvoja kunnioittavaa metsänhoitoa, maataloutta, metsästystä, kalastusta ja marjastamista. Luontoa pitää kunnioittaa ja varjella sen ainutlaatuisuutta, se on minulle sydämen asia.
Ari Rautakoski
rovasti, director musices, teologian maisteri, musiikin maisteri ja laulunopettaja
Ii