"Kyllä se on paljon parempi, jos veteraanin haudalla kuullaan vanha hymni kuin jotakin uutta tingeltangelia", latasi edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, 93, Kalevan haastattelussa kymmenen vuotta sitten.
Vanha kenraali oli oikeassa, vaikka hänen musiikilliset mieltymyksensä saattoivat muuten olla sotilaallisen kapea-alaiset.
Koskettava yhteys Ehrnroothin ikäpolveen syntyi Tattoo 2008 -kiertueen avaustilaisuudessa Rovaniemellä, kun Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan taitavat nuoret muusikot kaiken rytinän ja räiskeen vastapainoksi hiljentyivät laulamaan äänissä Oi kallis Suomenmaa.
Oli tietysti hyvin henkilökohtaista, miltä sanoituksen "puolestas seistä saakka kuolohon" -henki kenenkin korvissa kalskahti. Lappi Areenassa Heikki Klemetin suosittu mieskuorolaulu joka tapauksessa vaikutti oikeassa kontekstissaan.
Missä ovat valo- ja marssishown rajat? Onko kulminaatio saavutettu sinä vuonna, kun Kaartin soittokunta vyöryy lavalle kultabrokadisissa operettiunivormuissa kärrynpyöriä heittäen? Pitääkö tätä aistien huumetta lykätä aina vain vahvempana suoneen?
Näitä perustavia kysymyksiä taiteellinen johtaja, musiikkimajuri Raine Ampuja, on varmasti joutunut pohtimaan kiertueohjelmaa kasatessaan.
Ampuja päätyi toukokuussa tattoon tekijäksi lyhyellä varoitusajalla, mikä asetti tiukat käytännön rajat hänen työlleen. Ampuja onkin joutunut turvaamaan hyväksi koettuun ohjelmarakenteeseen.
Tattooseen sisältyy myös vanhoja sotaratsuja, kuten Metsästäjien galopin puhaltaminen suomalaisilla tarkkuuskivääreillä. Tämä ohjelmanumero jää ohjelmasta pois tänään keskiviikkona Joensuussa sekä perjantaina ja lauantaina Lahdessa Kauhajoen tapahtumien takia.
Liput liehuvat. Itsenäisen Suomen sotaväen signaalit raikaavat. Soittokunnat marssivat kuvioitaan jääkiekkokaukalossa ryhdikkäästi ristiin rastiin ja ryydittävät perinteistä ohjelmistoa uudemmilla rytmeillä ja soinneilla.
Edellisen tattoonsa 11 vuotta sitten nähneenä on helppo huomata varsinkin kuviomarssimisessa tapahtunut kehitys. Soittokuntien musiikillisen osaamisen nykyinen laajuus myös kuuluu kaikessa.
Nuotit on heitetty pois, liikkeet tapahtuvat nopeasti ja täsmällisesti. Kuviot vaihtuvat kuin narusta nykäisten.
Kaartin soittokunta nousee kuviomarssijana omaan premium-luokkaansa. Positiivista muutosta kuvastaa myös Pohjan ja Lapin sotilassoittokuntien perinteisellä tavalla tyylikäs yhteisnumero.
Shown energinen laulusolisti on rovaniemeläinen Inga Söder. Äänentoisto Ilmavoimien big bandin ja Söderin esityksissä vain iskee päällekäyvästi korviin.
Rovaniemeläinen Hot Cakes -tanssiryhmä näyttää suuressa tilassa pieneltä, mutta sen koreografioissa on sulavuutta ja vauhtia.
Myönteisintä Tattoo 2008:ssa on se, että musiikin annetaan pitkälti vaikuttaa ilman toimintanäytöksiä tai iänikuisia kuvaelmia Suomen lotan ja sotilaan elämästä.
Elokuussa työnsä aloittaneen Puolustusvoimien uuden ylikapellimestarin, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälän, tiedetäänkin soittokuntien normaalissa toiminnassa korostavan musiikillista laatua yli kaiken. Se on hyvä lähtökohta, olipa tyyli ja kohderyhmä mikä tahansa.
Tattoon lopussa Seppälän johdolla kuultu Sammon taonta-, Oodi ilolle ja Finlandia-kooste tosin ei kohahduttanut sen paremmin sovituksena kuin esityksenäkään. Kaikista soittokunnista koottu 202 muusikon mammuttiorkesteri oli ammattilaisten kokoonpanoksi aivan liian epäyhtenäinen.
Ja yhä vain sotilasmusiikin suurimmaksi tulevaisuuden haasteeksi jäävät tavalliset suomalaiset nuoret. Mieskuorolaulu ja Tankeros Love eivät heihin taatusti pure -- eikä välttämättä edes amerikkalaismallinen big band -jatsi.
Puolustusvoimien 90-vuotisjuhlavuoden Tattoo 2008 Lappi Areenassa Rovaniemellä 22.9. Esityksiä vielä Joensuussa 24.9. sekä Lahdessa 26.--27.9.