seppo.ylonen@kaleva.fi
Valkoiset, ruskeat ja mustat kädet tavoittelevat ahnaasti Sveitsin passeja. Tällaisia julisteita ovat eurooppalaiset jalkapalloturistit saattaneet nähdä rikkaassa alppimaassa, jossa pari viikkoa sitten järjestettiin kansanäänestys kansalaisuuslakien tiukentamisesta.
Kisavieraat toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi, mutta ulkomaalaisiin työnhakijoihin asenne ei ole yhtä lämmin. Kansalaislakien kiristäminen tosin kaatui selvin luvuin, mutta ulkomaalaisvihamielinen Sveitsin kansanpuolue (SVP) tuskin jättää yritystä viimeiseksi.
Populistinen SVP on noussut maan suurimmaksi puolueeksi osin juuri ulkomaalaisvihamielisen retoriikan avulla. Edellisissä parlamenttivaaleissa se kampanjoi alussa kuvatun kaltaisella julisteella: siinä kolme valkoista lammasta potkaisi mustan lampaan Sveitsin lipun päältä.
Joka viides Sveitsin 7,5 miljoonasta asukkaasta on ulkomaalainen. Varsin moni on maassa laittomasti, sillä Sveitsin siirtolaislait kuuluvat Euroopan tiukimpiin.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt SVP:n vahvalle miehelle Christoph Blocherille, joka masinoi 100 000 nimeä kansanäänestysaloitteeseen. Jos aloite olisi saanut taakseen sveitsiläisäänestäjien enemmistön, olisi päätösvalta kansalaisuuden myöntämisessä palautettu kunnille. Tämä oli tilanne ennen vuotta 2003. Se johti täydelliseen mielivaltaan: italialaiset hakijat saivat automaattisesti punavalkoisen passin, Balkanilta tulleiden anomukset hylättiin yhtä automaattisesti.
Sveitsin perinteiset puolueet kuvittelivat kesyttävänsä Blocherin ottamalla hänet hallitukseen. Oikeusministeriksi valittu Blocher ei kuitenkaan tukkinut suutaan. Kristillisdemokraattien ja liberaalien kärsivällisyys kesti viime joulukuuhun, jolloin Blocher äänestettiin ulos hallituksesta.
Se ei ole miljonääri Blocherin vauhtia hidastanut. Sveitsiläisen demokratian erikoisuus, suora kansanvalta kansanäänestyksineen on hänen aseensa. Rikkaassa alppimaassa on myös ammattitaidottomia väliinputoajia ja tulevaisuudestaan huolestuneita, joihin Blocherin vihjailut "rikollisista ulkomaalaisista" uppoavat hyvin. Seuraava kansanäänestys on luultavasti jo suunnitteilla.
Sveitsi on aina ollut kirjava ja monikulttuurinen maa. Saksalaisten, ranskalaisten, italialaisten ja retoromanien jatkoksi muuttoliike on tuonut Sveitsin jalkapallojoukkueeseen sellaisia nimiä kuin Valon Behrami, Johan Djourou, Gökhan Inler, Gelson Fernandes. Ne ovat kaikkea muuta kuin tyypillisiä sveitsiläisiä nimiä.
Sveitsin jalkapallomaajoukkue, lempinimeltään Nati, on edustava otos tämän päivän Sveitsiä. Se kertoo siitä, että ne ulkomaalaiset joilla rahaa tai lahjakkuutta, kelpaavat.
Köyhä työnhakija Balkanilta on toinen juttu. Kosovosta lähteneen Valon Behramin perhettä uhkasi karkotus, kunnes korkeassa asemassa oleva virkamies huomasi nuoren miehen lahjakkuuden jalkapalloilijana. Gökhan Inler on "secondo", toisen polven sveitsiläinen, jonka vanhemmat tulivat alppikellojen maahan Turkista.
Sveitsi on kummallinen sekoitus eristäytymishalua ja kansainvälisyyttä. YK:hon Sveitsi liittyi vasta pari vuotta sitten, EU- ja Nato-jäsenyydet ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Samaan aikaan Sveitsin pankit ja suuryritykset saavat puolet tuloistaan maan rajojen ulkopuolelta.