Jalkapallon MM-kisat huipentuivat sunnuntai-iltana Hollannin ja Espanjan väliseen loppuotteluun Etelä-Afrikan Johannesburgissa.
Espanja poistui vihreältä nurmelta voittajana, Hollanti pää painuksissa lyötynä.
Suurta draamaa todisti Fifan arvion mukaan maailmanlaajuisesti noin 700 miljoonaa katsojaa. Pelkästään Suomessa ottelua seurasi televisiosta Ylen mukaan parhaimmillaan 1 235 000 katsojaa. Katsojakeskiarvokin meni yli miljoonan.
Kun ottaa huomioon, että Pekingin olympiakisojen avajaisia seurasi noin 600 miljoonaa katsojaa, saa käsityksen mediatapahtuman suuruudesta. Etelä-Afrikka oli sunnuntai-iltana maailman huomion keskipisteenä.
Isäntämaa jätti itsestään hyvän kuvan. Ennalta pelättiin turistien ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja terrori-iskuja. Etelä-Afrikka ei suinkaan ole päässyt jaloilleen apartheidin, rotuerottelun, päättymisen jälkeen. Niin ironiselta kuin se nyt kisojen jälkimainingeissa voi kuulostaakin, maan valkoisen yläluokan kiinnostus jalkapalloon notkahti rotuerottelun loppumisen myötä.
Eikä kiinnostus ole vieläkään palannut 1980-luvulla vallinneelle tasolle, vaikka tarkkailijoiden mukaan valkoisten osuus maan jalkapallokatsomoissa on jatkuvasti kasvanut.
Kriittisimmät äänet ovat epäilleet rodullisen tasa-arvon ja solidaarisuuden edenneen vain vähän tai ei ollenkaan. Kun vuonna 1995, vain vuosi apartheidin virallisen lopettamisen jälkeen, Etelä-Afrikka sai järjestääkseen Rugbyn maailmanmestaruuskilpailut, kansallinen itsetunto koheni huikeasti.
Mutta vain hetkeksi. Rotujen väliset jännitteet lisääntyivät pian turnauksen jälkeen. Vaatimukset mustien ja valkoisten omista joukkueista lisääntyivät.
Samaa pelätään nyt. Jalkapallon MM-kisoilta odotettiin paljon. Niihin satsattiin huikeasti kansakunnan varoja, virallisten arvioiden mukaan noin 3,5 miljardia dollaria.
Summa on merkittävä maalta, jonka bruttokansantuote henkeä kohti on vajaa kolmannes Suomen tasosta ja jonka väestöstä melkein joka viides kantaa HI-virusta.
Voisi helposti kuvitella kansallisen poliittisen agendan kärjessä olevan muun kuin jalkapallon.
Tulevat vuodet näyttävät, miten kävi. Onnistuminen kisaisäntänä on iso asia paitsi Etelä-Afrikalle myös koko maanosalle. Mielikuvaan Afrikasta on peruuttamattomasti kuulunut takapajuisuus, korruptio, nälänhätä ja aids. Etelä-Afrikan MM-kisojen jälkeen brändiin toivottavasti kuuluu paljon muutakin.
Tärkeämpää kuitenkin on, että MM-kisat olisivat lisänneet ulkomaalaisten luottamusta Etelä-Afrikan mahdollisuuksiin luoda vakaa yhteiskunta. Taloudellinen kehitys, taistelu aidsia vastaan ja kansalaisten sivistystason parantaminen edellyttävät hyviä kauppasuhteita ja taloudellista vuorovaikutusta muun maailman kanssa.
Jos jalkapallo auttoi sen tien alkuun, kisat tulivat heti maksaneeksi itsensä.