Aluksi näytti siltä, ettei pelistä tule mitään. Toukokuinen päivä oli lämmin, mutta epävakainen. Lyhyt, raju sadekuuro kasteli Windmillin koulun nurmikentän Johannesburgin laitamilla ja jätti jälkeensä valtavia vesilammikoita. Jalkapallokentälle ei ollut menemistä.
Pettymys oli suuri. Perjantai-iltapäivän jalkapallo-ottelua Thabangin peruskoulun joukkuetta vastaan oli odotettu viikon kohokohtana. Vierasjoukkue oli paikalla ja katsojiakin oli enemmän kuin tavallisesti. Olisi kurjaa perua koko peli.
Vai onnistuisikohan pelaaminen kivetyllä sisäpihalla? Vaihdettaisiinko sittenkin peliasut päälle ja nappulakengät kengät jalkaan? Yritettäisiin ainakin ja lopetettaisiin, jos pelistä ei tulisi mitään.
Into päästä pelaamaan oli suurempi kuin hankalan pelialustan pelko, ja niin ottelu käynnistyi. Jos nuoret pelaajat vähän varoivatkin kiveystä, ei se pelin kulkua näyttänyt haittaavan.
Ottelu oli tasainen. Välillä siniasuinen kotijoukkue oli niskan päällä, välillä ote siirtyi keltavihreälle vierasjoukkueelle.
Kannustus oli hurjaa. Katsojat huusivat, pomppivat, ryntäsivät itsekin pelialueelle ja elivät täysillä mukana ottelun tiimellyksessä. Peli päättyi tasatilanteeseen 2-2. Jatkoaikaa ei pelattu, vaan mentiin suoraan rangaistuslaukauksiin. Niissäkin edettiin alkuun tasatahtia.
Sitten kuului vierasjoukkueen kannattajaryhmästä pettynyt oohh ja nuori keltaiseen ja vihreään pukeutunut pelaaja siirtyi pää painuksissa kentän sivuun.
Kotijoukkue onnistui laukauksissaan yhtä potkua lukuunottamatta ja kun vielä toinenkin vieraista epäonnistui, oli tulos selvä. Windmillin koulun joukkue oli voittanut.
Voi sitä riemua. Kannattajat hihkuivat ja hyppivät ja niin teki voittajajoukkuekin. Lopulta tilanne rauhoittui sen verran, että Etelä-Afrikan Punaisen Ristin nuorisotyöntekijä Eddie White saattoi jakaa mitalit kaikille pelaajille.
Voittajat riemuitsivat pokaalista ja mitaleistaan, mutta tappiolle jääneet siirsivät mitalinsa nopeasti kaulasta taskuun.
Yksi parhaiten onnistuneista oli voittajajoukkueen Moeketsi Thekiso, joka oli itsekin tyytyväinen joukkueensa esitykseen.
"Suosikkijoukkueeni MM-kisoissa on Etelä-Afrikan oma Bafana Bafana ja suosikkipelaajani Portugalin Christiano Ronaldo, kertoi Moeketsi Thekiso.
Pelin jälkeen valmentajat joutuivat tiukoille. Nuorten valmentaminen ja voittojen sekä tappioiden käsitteleminen on haastavaa, mutta Punaisen Ristin jalkapallokerhoissa tavoite on vieläkin korkeammalla.
Etelä-Afrikan Punaisen Ristin nuorisotoiminta keskittyy aids-valistukseen, tiedon lisäämiseen seksuaaliasioista, päihteiden käytön ehkäisemiseen ja nuorten elämäntaitojen kasvattamiseen.
Yhtenä nuorisotoiminnan muotona ovat lukuisat jalkapallokerhot, joissa näistä asioista keskustellaan harjoitusten ja pelien jälkeen.
Jalkapalloilulla väkivaltaa vastaan -projektiin osallistuu Johannesburgia ympäröivässä Gautengin provinssissa 140 koulua, 48 nuorten jalkapalloklubia ja 24 tyttöjen jalkapallotiimiä. Kerhotoimintaa on järjestetty erityisesti väkivaltaisille ja levottomille asuinalueille.
Jalkapallon MM-kisat tuovat Etelä-Afrikan maailman huomion keskipisteeksi kesä-heinäkuussa.