Jalkapallo-ottelu on joskus sytyttänyt sodan. Keskiviikkoiltana kaksi maata, Turkki ja Armenia, yrittivät jalkapallon avulla liennyttää välejään. Tämä tapahtui Turkin Bursassa, jonne Armenian presidentti saapui katsomaan maiden välistä MM-karsintaottelua. Isäntämaastakin paikalla oli presidentti.
Tapaus oli jo toinen myönteinen askel viikon sisällä. Viime lauantaina maat allekirjoittivat sopimuksen, joka voi johtaa niiden keskinäisen rajan avaamiseen.
Maiden kehnojen suhteiden taustalla on verta ja väkivaltaa. Vaikein kysymys on armenialaisten joukkotuhonta vuodelta 1915. Siinä nykyisen Turkin alueella kuoli satojatuhansia, ehkä jopa puolitoista miljoonaa armenialaista. Turkin kannan mukaan armenialaiset kuolivat kapinoinnissa, sissisodassa ja sitä seuranneissa epidemioissa ja nälänhädässä, eivät etnisessä puhdistuksessa tai kansanmurhassa.
Vielä 94 vuotta tapahtuman jälkeen aihe on äärimmäisen tulenarka.
Toinen tulehduksen aihe on viime vuosikymmeneltä, jolloin Armenia miehitti Azerbaidzhanissa sijaitsevan Vuoristo-Karabahin. Azerbaidzhan on Turkin perinteinen liittolainen. Turkkia ajaa kuitenkin sovun hierontaan sen EU-pyrkimys, ehkä halu parantaa maan kuvaa muutenkin.
Keskiviikon ottelun voitti Turkki. Peli ei kentällä ollut rumaa, mutta katsomossa buuattiin Armenian kansallislaululle ja heiluteltiin Azerbaidzhanin lippuja.
Kun historian taakka on raskas, ei nopeaa edistystä pidä odottaa. Tästä eteenpäin rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja reilun pelin henkeä odotetaan kummankin maan parlamenteilta, joiden käsissä tuore rajoja koskeva sopimuskin on.