Helsinki Jalkapallon pelaajayhdistys ry:n perustaman urheilijoiden koulutus-ja ammattiedistämissäätiön toiminta Suomessa on käynnistynyt. Samalla on alkanut myös säätiön hallinnoiman urheilijarahaston toiminta.
Jääkiekkoilussa eletään suomalaisellakin tasolla nykyään leveästi, mutta jalkapalloilun parissa toimivat ainakin toistaiseksi toisenlaiset lait.
"Pelkästään liigassa pelaamalla ei pysty hoitamaan tulevaisuuden taustoja kuntoon. Tarvitaan myös opiskelua", korostaa salolaislähtöinen Pelaajayhdistyksen puheenjohtaja Markus Juhola, 31.
Juhola on oivallinen esimerkki siitä, ettei jalkapalloilun varaankannata Suomessa tulevaisuutta rakentaa. Juhola pelasi maalivahtinaliigatasolla vain kymmenisen ottelua, vaikka seuroina olivat FC Jazz,FC Haka, Ponnistus, VPS ja TPV. Alemmilla tasoilla hän edusti SalPaa,Pallo-Iiroja ja Kraftia, kunnes ura päättyi FC Mikkelin miehenä.
"Maaliskuussa 2001 sääri- ja pohjeluuni menivät poikki. Nyt takanaon kolme leikkausta ja välillä sairaslomaa opettajankin toimesta Muurlassa", kertoo Saloon palannut Juhola.
Opiskelu ei
aina helppoa
Kotimaisella liigatasolla on nykyään seuroja, joissa opiskelevaapelaajaa ei katsota hyvällä. Ne tulkitsevat pelaajat ammattilaisiksi,joiden ei ole syytä ajatella muuta kuin pelaamista.
"Opiskelu ei tällä hetkellä oikein onnistu pelaamisen kanssa. Muutokseen vaaditaan rakenteellisia uudistuksia. Pitää lähteä siitä, ettei pelaajan tarvitse itse järjestellä opiskelupaikkaa", Juhola korostaa viitaten urheilijoille räätälöityihin koulutusohjelmiin.
"Tänä päivänä pelaajalla pitää olla melkoinen itseluottamus mennäkseen pyytämään valmentajalta vapautusta harjoituksesta vaikkapa tentin takia. Opiskelu pelaamisen ohella ei ole helppoa myöskään siksi, että päätoimiseksi opiskelijaksi tulkitseminen voi merkitä pudotusta pelaajan sosiaaliturvassa", Juhola listaa.
Rahastointi hyvää
verosuunnittelua
Suomalainen lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin urheilijapalkan osittaisen rahastoinnin. Palkan bruttosummasta voi siirtää maksimissaan 20 prosenttia ja korkeintaan 25 000 euroa vuodessa rahastoon, josta sitä voi nostaa uran jälkeen todennäköisesti pienemmällä veroprosentilla.
Jääkiekkoilun miljoonapalkoissa rahastointi on viisasta, tosin palkkatasoon nähden maksimimäärät ovat naurettavia. Jalkapalloilussa summien suhteet ovat erilaisia.
Pelaajayhdistyksen tämän vuoden palkkatutkimuksen mukaan (otos 162 pelaajaa) liigapelaajan keskipalkka luontoisetuineen on vajaat 23 700 euroa vuodessa eli rapiat 2000 euroa kuukaudessa. Suurin vuosipalkka on 66 000 euroa eli markoissa vajaat 393 000. Pelaajayhdistyksen kannalta huolestuttavaa on, että neljännes vastaajista ilmoitti palkkansa jäävän alle lakisääteisen vakuutusturvan eli 9500 euron vuodessa.
Palkkahuippu saavutetaan keskimäärin 150 ottelun tienoilla alle 30-vuotiaana.
Ruotsissa rahastoitavalla osuudella palkasta ei ole ylärajaa. Se onkin paikallisille seuroille selkeä kilpailuvaltti suomalaispelaajien neuvotellessa sopimuksista.
Pelaajayhdistyksen urheilijarahastoon tulevat varat sijoittaa Aurator Varainhoito Oy.
"Kun urheilijatuloa ei ole ollut kahteen vuoteen, voi rahoja nostaa. Ne on otettava viimeistään kymmenen vuotta uran päättymisen jälkeen silloisen ennakkoveroprosenttinsa mukaisesti", tarkentaa sijoitusyhtiön edustaja Mika Rautio, entinen liigamaalivahti jääkiekkoilussa.
