Se iskee joka toinen kesäkuu aina parillisina vuosina.
Se ei iske pelkästään Kaukovainion Ampuhaukantielle, vaan miljooniin koteihin ympäri Eurooppaa - jos tässä nyt Sanna Anderssonia haluaa jotenkin lohduttaa.
Sitä paitsi luokanopettaja Sanna Andersson on ollut miehensä Rami Anderssonin kanssa jo tusinan verran vuosia yhdessä, joten oppi on mennyt ymmärrettävästi perille: mies on urheiluhullu.
Anderssonille käy lähes kaikki urheilu. Yhden lajiin friikiksi hänestä ei ole, mutta johonkin se suurin rakkaus on kohdistettava.
"Jos yksi laji on valittava, niin se on ilman muuta jalkapallo", Andersson, 33, tunnustaa.
Niinpä olohuoneen nurkassa lepää ylpeänä televisio, johon Yle lähettää EM-kisojen aikana 31 ottelua. Parhaimmillaan tai pahimmillaan - ihan katsontakannasta riippuen - alkulohkojen aikana tuli lähes yhtä soittoa jalkapalloa iltaseitsemästä keskiyöhön.
Toisen harmi on toisen juhla.
"Olin lomalla yhden viikon kisojen aikana; sattui hyvä mäihä. Ja Pekingin olympialaisten aikaan olen uudestaan lomalla", Andersson iskee silmää.
Lattialla temmeltävät Roni, 6, ja Camilla, kohta 3. Isällä on otteluiden aikana patenttivastaus valmiina lapsille: "kohta, kohta".
"Sitten myöhemmin saa miettiä, mitä tulikaan luvattua", Andersson naurahtaa.
Keskustelun
herättäjä
No, eipä maalata herrasta epäinhimillistä kuvaa. Hänellä on sentään jäänyt lähes kaksi kisalähetystä katsomatta, eikä oululainen edes ottanut päällekkäisotteluiden aikaan toista peliä nauhalle.
Mitenkähän se vaikuttaa, että talossa on vain yksi televisio?
"Herättää keskustelua", vaimo hymyilee.
Teho-osasto tulee jalkapallon tapaan parhaaseen katseluaikaan. Rami Andersson on onnekseen löytänyt Ylen nettilähetykset.
"Olen yrittänyt joustaa. En tiedä, miten se onnistuisi ilman nettiä. Hommasimme sen Sannan töiden takia, mutta siitä tulikin minun pelastus", hän innostuu.
Niin tai näin: Andersson tunnustaa olevansa urheilun suurkuluttaja. Televisioon on ohjelmoitu teksti-tv:n urheiluosaston lähtösivu 201 valmiiksi - ajan säästämiseksi.
"Tekstitelevisio on ollut numero yksi 1980-luvulta lähtien. Se on käytössä varmaankin sata kertaa päivässä."
Äidinmaitoa ja hormoneja
Mistä näitä urheilumiehiä oikein sikiää sinne sun tänne suomalaisiin kaupunkeihin ja kyliin?
OYS:n röntgenhoitaja on ihan tavallinen Andersson, joka hoitaa työnsä ja perheensä, mutta pitää siinä rinnalla urheilua yhtenä elämänsä suurena johtolankana.
"Kai se on joku hormonaalinen juttu", Andersson ounastelee.
Entisenä jalkapalloilijana Anderssonin jalat eivät ehkä ole täydellisessä kunnossa, mutta mitä ilmeisimmin pojasta polvi paranee. Innostus penkkiurheiluun periytyi vanhemmilta. Kun Rami-poika oppi aikaisin lukemaan, niin ensimmäisenä silmät ahmivat Montrealin ja Moskovan olympialaisten kirjoja.
Kuusivuotias Roni Andersson on nyt alkanut seurata isänsä kanssa EM-turnauksen otteluita. Suosikkijoukkue on vielä hieman hakusalla, sillä se saattaa vaihtua 0-0-tilanteessa ottelun sisällä.
"Hirveän hyvin hän jaksaa katsoa myöhäisotteluitakin ja kovasti kyselee pelistä", isä kertoo ylpeänä.
Hillitympi
katsoja
Aikuisen aika ei riitä kaikkeen. Kun on työ ja perhe, niin jostain on pakko tinkiä.
"Aikaisemmin osasin jokaisen pelaajalistan ulkoa. Nyt kisoissa on pelaajia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Enkä minä enää kaikkia kissanristiäisiä katso. Nämä ovat omia valintoja, eivätkä ollenkaan negatiivisia asioita."
Televisio näyttää pelkkää mustaa jopa maksukanavien kohdalla.
"Jos minulla olisi Canal+, en pystyisi pitämään siitä näppejäni erossa. Toki käyn katsomassa Suomen A-maajoukkueen pelit kavereiden luona."
Muutenkin: mies kun tulee tiettyyn ikään, niin tilanne rauhoittuu. Vaimon ei tarvitse pelätä, että kerrostalon hiljaisuus järkkyy liian spontaaneiden huudahduksien vuoksi.
"Katson nykyään otteluita hillitymmin. En välttämättä kannata kumpaakaan joukkuetta, vaan haluan vain hyvän ottelun."
No, niitä EM-turnauksessa on piisannut. Anderssonin mielestä kolmen viikon hyökkäysvoittoinen rupeama on ollut paras miesmuistiin.
Kun EM-kisat loppuu sunnuntaina, niin Pekingin olympialaiset väijyy jo nurkan takana. Sen sijaan jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa pelataan vasta vuonna 2010.
"Jotenkin se kaksi vuotta tuntuu aina pitkältä ajalta odottaa."