Matti Vanhasen hallituksen kehysriihi tuotti odotetun tuloksen: keskusta taipui SDP:n tahtoon veropolitiikassa. Hallitukselta petti rohkeus jatkaa tuloveronkevennyksiä juuri silloin, kun niitä tarvitaan kipeästi.
Matti Vanhasen hallituksen toinen kehysriihi sujui keskiviikkona nuottien mukaan. Hallitus antoi veropolitiikasta pyöreän lausuman, jota ei voi tulkita muuten kuin jonkinlaiseksi kopioksi SDP:n puoluehallituksen äskeisestä linjauksesta. Hallitus ei tee uusia päätöksiä tuloverotuksen keventämiseksi ainakaan ennen loppukesän budjettiriihtä - jos sittenkään.
Hallituksen linjauksesta voi lukea myös SDP:n toisen tahdon toteutumisen. "Hallitus pyrkii veropoliittisiin ratkaisuihin, jotka yhdessä työmarkkinaratkaisujen kanssa voivat vahvistaa työllisyyden ja talouden kasvua", kuuluu julkilausumateksti. Ilmaisu tarkoittaa suomeksi sitä, että tuloverojen kevennyksille tulee jatkoa vasta ensi talvena tuloratkaisun yhteydessä edellyttäen, että sellainen syntyy.
Voi vain kysyä, miksi vasta sitten? Pääministeri Matti Vanhanen ja keskustan ministeriryhmä taipuivat kiltisti sosiaalidemokraattisen valtiovarainministerin Antti Kalliomäen tahtoon, vaikka keskustassa oli halua rohkeampaan veropolitiikkaan. Sille on kova tarve juuri nyt, ja sen hallituskin myöntää, kun se antoi lupauksen jatkaa tuloverojen kevennyksiä kasvun ja työllisyyden kohentamiseksi.
Hallitus painaa jarrua, kun sen pitäisi painaa kaasua. Sen vauhti on niin hidas, että kurki kuolee ennen kuin suo sulaa.
Hallituksen työllisyystavoite karkaa käsistä, ja sen takia vaarantuu myös tavoite valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopussa. Kaikki tähänastiset kokemukset tuloverojen alennuksista ovat olleet myönteisiä, aivan erityisesti työllisyyden näkökulmasta hitaan kasvun aikana. Juuri sen takia olisi järkevää jatkaa rohkeasti veropolitiikkaa, joka alentaa työttömyyttä ja lisää työllisyyttä sekä helpottaa sitä kautta valtiontalouden tasapainotilan saavuttamista.
Tuloverojen alennukset siirtyvät kuitenkin hamaan tulevaisuuteen, ellei hallitus päätä sitten jotain muuta loppukesällä. Se ei ole kuitenkaan todennäköistä. Vanhanen ja Kalliomäki näyttävät luottavan siihen, että suomalaiset kestävät suurtyöttömyyttä yhä, kun ovat sietäneet sitä jo 12 pitkää vuotta.
Kehysriihen pettymyksiin kuuluu myös se, ettei hallitus tehnyt mitään muitakaan päätöksiä, joilla olisi suora positiivinen yhteys työllisyyteen. Sen ilmaisema luottamus tähänastisten veropäätöstensä voimaan on hämmentävä, kun katsoo työllisyyskehitystä. Käyrä laskee, kun sen pitäisi nousta. Jos valittu politiikka ei tuota toivottua tulosta, olisi loogista tarkistaa politiikkaa. Hallitus päätti kuitenkin olla tekemättä mitään.
Budjettikehykseen kohdistunut ylityspaine, pitkäksi venähtänyt kehysriihi ja 1,2 miljardin euron periaatepäätös liikenneverkoston hyväksi kertoo sen, miksi tuloverojen lisäkevennyksiä ei pidetty tärkeinä. Ministerit haluavat pitää verotulot hallituksella. Näin he voivat harjoittaa jakopolitiikkaa vanhassa punamultahengessä ja varmistaa, että kypsät hedelmät putoavat syliin oikealla hetkellä.
Hallitus päätti tässä vaiheessa "vain" 30 miljoonan euron suunnittelumäärärahasta liikenne- ja väylähankkeisiin, mutta niiden toteutus alkaa sopivasti vaalikauden lopulla. Valtaosa liikenneinvestoinneista toteutuu ensi vaalikaudella, mutta noilla lupauksilla voi mennä luottavaisin mielin kohti vaaleja.