Saarnastuolin kaikukatoksen yläosa, vanha alttaritaulu, puusta veistetty kyyhky ja saarnan pituuden mittauksessa käytetty tiimalasi kuuluivat Piippolan kirkon varustukseen vielä runsaat sata vuotta sitten. Nyt nuo Helsingin Seurasaaren museosta löytyneet esineet haluttaisiin takaisin kotikirkkoonsa.
Kirkkoherra Erkki Piri kertoo, että hän sai vasta hiljattain jäljitetyksi esineet Seurasaareen. Ne ovat esillä Karunasta siirretyn kirkon tapulissa sadan vuoden takaisessa kunnossaan. Piri otti yhteyttä Museovirastoon ja tiedusteli, voitaisiinko esineet palauttaa. Museoviraston tutkija Helena Edgren vieraili asian tiimoilta Piippolassa keskiviikkona.
Saarnastuolin osat ovat huonohkossa kunnossa, mutta ilmeisesti restauroitavissa. Noin neliömerin kokoinen Armon aurinko -taulu on sen sijaan melko hyväkuntoinen. Mikäli esineet saataisiin takaisin, ne sijoitettaisiin alkuperäisille paikoilleen.
"Kyyhkynen muuten muistuttaa enemmänkin teertä", Erkki Piri kertoo. Eräissä papereissa puhutaan myös kukko-veistoksesta.
Helena Edgren haluaa tehdä selväksi, ettei kirkon esineitä ole viety Piippolasta väkisin. Dokumenttien mukaan tavarat lahjoitettiin seurakunnan omasta halusta Museovirastolle vuonna 1912.
Tavaroita poltettiinkin
"Etenkin 1800-luvun loppupuoli oli kirkkoesineille vaarallista aikaa. Kun tilalle haluttiin uuttaa ja komeaa, paljon arvokasta myytiin tai jopa poltettiin. Uusgoottilaisen tyyli tulo oli siinä mielessä vahinko", Edgren sanoo.
Myös Suomen vanhimpiin puukirkkoihin kuluva Karunan kirkko pelastettiin Seurasaareen samoihin aikoihin kuin Piippolan esineet. Varsinais-Suomen Sauvossa sijaitsevan Karunan kirkonkokous päätti, että tilalle pitää saada kivikirkko eikä vanhan kunnostukseen uhrata lanttiakaan.
"Aika paljon esineitä saatiin onneksi vanhoista kirkoista pelastetuksi. Viime aikoina kyselyjä esineiden palauttamisesta on tullut melko paljon eri seurakunnista. Esimerkiksi keskiaikaisia veistoksia haluttaisiin takaisin, mutta pyyntöihin on suostuttu vain harvoin", Edgren kertoo.
Museoviraston periaate on, että kun esine on kerran luetteloitu museoon, päätös on pysyvä. Edgrenin mukaan tämä on tärkeää jo siksi, että lahjoituksia tekevät voivat luottaa esineen pysyvän museossa.
Edgrenin mukaan yleensä ymmärretään, että esineitä otetaan museoon, jotta ne säilyisivät mahdollisimman hyvin. Esineitä on kerätty paljon myös maakunnallisiin museoihin.
Siirrossa riskejä
Helena Edgrenin mukaan esimerkiksi vanhoja, talteen otettuja esineitä ei palauteta takaisin kevein perustein senkään takia, että monissa alkuperäisissä paikoissaan ne tuhoutuisivat nopeasti. Näin siksi, että lämpötilat ja ilman kosteus vaihtelevat usein vanhoissa rakennuksissa jyrkästi.
Edgren ei osaa sanoa, milloin Museovirastossa päätetään, saako Piippolan kirkko esineensä takaisin. Kokonaan seurakunnan omaksi niitä ei kuitenkaan missään tapauksessa anneta, vaan ne pysyvät aina Museoviraston omistuksessa ja valvonnassa.
"Periaatteessa Piippolan kirkossa on hyvät edellytykset esineiden säilyttämiseen, sillä kirkko on moitteettomassa kunnossa", Edgren totesi.
Piippolassa valmistellaan oman kirkkomuseon avaamista tapuliin. Esineistöä on runsaasti tallessa, suurimpana aarteena vanhat hevosvetoiset ruumisvaunut.