Kun Riikka Moilanen-Savolainen laittaa lastaan tarhaan maanantaiaamuna, näyttää kaikki tutulta paitsi, että koti on siisti, lapsi rauhallinen ja äiti puuhastelee levollisena täydellinen meikki kasvoillaan.
Viime eduskuntavaalien Oulun äänikuningatar on vilpitön ja luottavainen ihminen, vaikka hänessä asuu synnynnäinen poliitikko. Hän tarinoi vilkkaasti ja kertoo silmät sikkuralla juttuja itsestään, läheisistään, puoluetovereistaan ja muistakin.
Riikka Moilanen-Savolainen ei sano kuten tapana tällaisissa tilanteissa on: älä laita tätä lehteen. Hänen suustaan kuulee asioista, joiden kertomisen tiukkapipo jättäisi varmasti väliin.
"En ikinä kuuna päivänä ois opiskelijatyttönä uskonut, että minusta tulee kansanedustaja."
"Alussa inhosin tätä kaupunkia (=Helsinki)."
"Valehtelisin, jos sanoisin, että kaikki sujuu perheessä kuin rasvattu."
Kansanedustajan viikko on tiukka - ihan oikeasti. Siitä arjesta on juhla kaukana. Täytyy olla rakennettu jotenkin erikoisella tavalla, jotta kokouksesta toiseen juokseminen, Oulun ja Helsingin välin lentäminen ja ulkomaan matkat siihen väliin, jaksavat innoittaa vaaleista toisiin ja niiden välilläkin.
Ja viikonloppuna täytyy vääntää puhematkoilla rautalangasta aina uudestaan, miksi näin, miksei noin.
Mikä se on Riikka Moilanen-Savolainen, kun tuollainen meno ei kyllästytä?
"Hyvä kysymys. Minä saan virtaa ihmisistä. Haluan tehdä toisten puolesta töitä. Pappakin oli aktiivinen ja äiti. Toisinaan, yllättävän harvoin vähän kyllästyttää."
Hetken mietittyään Riikka Moilanen-Savolainen jatkaa: "Tämä on vähän kuin edellisessä ammatissani myyntisihteerinä. Nyt en kauppaa mitään, mutta vakuutan ihmisiä vähän samalla tavalla."
Aina ei käy kuten toivoisi
Nyt takaisin tuohon maanantaiaamuun viikolle 20. Kello 7.30 nelivuotias Aino-tytär on valmis lähtemään päiväkotiin ja äiti päivän ensimmäiseen kokoukseen.
Maanantai oli poikkeuksellisesti eduskunnassa istuntopäivä, mutta Riikka Moilanen-Savolainen valitsi nyt Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kokouksen ja Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen. Samalle päivälle osui myös nuorisoseuran kokous, joka käyttää valtakunnallisen järjestön puheenjohtajan tietoja ja taitoja hyväkseen valmistellessaan satavuotisjuhlia.
Matkalla Oysiin Riikka Moilanen-Savolainen kertaa sairaanhoitopiirin palkkakiistaa, joka viimein saatiin päätökseen. "Se on ollut poliittisen elämäni vaikein asia", Moilanen-Savolainen vakavoituu.
"Silloin mentiin ensi kertaa myös yksityisyyden puolelle", hän huokaisee, muttei kerro ikävyyksistä sen enempää.
Nyt mielen täyttää tiistain istunto, jossa Moilanen-Savolainen saa pitää keskustan ryhmäpuheenvuoron hallituksen vammaispoliittisesta selonteosta.
"Olisin halunnut viittoa puheenvuoroani, mutta minulle kerrottiin, että vain suomen ja ruotsin kieli ovat sallittuja", hän harmittelee. Riikka Moilanen-Savolainen on oppinut kuurojen kielen kuulovammaisten isovanhempiensa takia.
Muutoin puheenvuoro häntä ei totisesti harmita. Se on suuri kunnianosoitus etenkin ensimmäisen kauden kansanedustajalle, ja Riikka Moilanen-Savolainen tietää sen.
"Ilman näitä Finnairin sämpylöitä en olisi varmaan hengissä", Moilanen-Savolainen huokaa, kun hän on istahtanut kello seitsemän Oulusta Helsinkiin lähtevään koneeseen.
Mutta tässä sitä ollaan, vaikka alku ei ollut äänten huumaa. Viime eduskuntavaaleissa Riikka Moilanen-Savolainen sai yli 7 000 ääntä, mutta ensimmäisissä kunnallisvaaleissa vuonna 1992 saalis oli 56 ääntä. Sillä heltisi vain varajäsenen paikka nuorisolautakunnassa.
Näinhän menee muidenkin kohdalla, tietysti.
Sattuma puuttui peliin
Elämä on paljolti sattumaa, ajattelee Moilanen-Savolainen, joka oli pelkkä Moilanen aina vuoteen 2001 saakka. "Ajattelin jo heittää kirveen kaivoon, etten koskaan löydä ketään."
Maanviljelijä-yrittäjä Mikko Savolainen sattui kuitenkin bongaaman Riikan Ruben Stillerin televisio-ohjelmasta, jossa haastateltiin muitakin eduskunnan kaunottaria. Muutama sattumus vielä ja sitten oltiinkin jo naimisissa.
"Jos olisin päässyt eduskuntaan jo 1999, en tiedä olisiko mun elämässä Ainoa ja Mikkoa."
Vaikka uraäitiä ei useinkaan viikoilla kotona näy, Riikka Moilanen-Savolainen näkee siinä jotain hyvääkin: on ihana katsoa isän ja tyttären lämpimiä välejä. Ja vielä: aviomiehen rooli isänä olisi vallan toisenlainen ilman äidin kansanedustajauraa.
Keskustassa on paljon nuoria naisia, joilla on lapsi tai lapsia, vaikka painavat täysillä eduskunnassa viikot: Tanja Karpela (nyk. Saarela), Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, eikä siinä onneksi enää mitään ihmeellistä olekaan.
Tuleeko perheeseen lisää lapsia? Riikka Moilanen-Savolainen pudistaa päätään. "Onhan se kova valinta Ainon kannalta, mutta ei sylivauva mahdu enää tähän", hän sanoo.
Lapsi pitää kiinni arjessa
Kun kone laskeutuu Helsinkiin, on vastassa eduskunnan oma taksi. Muita tulijoita ei ole, koska suurin osa joukosta on tullut jo edellispäivänä kaupunkiin.
Riikka Moilanen-Savolainen katselee taksin ikkunasta ulos. "Minä oikeasti inhosin tätä kaupunkia ensin. En vieläkään oikein viihdy täällä."
Moilanen-Savolaisella on jalat yhä tiukasti maassa, vaikka hän tietää kuinka helposti ne tukevalta pohjalta irtoavat. Hänelle se ollut toistaiseksi hyvin helppoa. "Aino saa minut viidessä sekunnissa maan pinnalle."
"Politiikka ei ole ainoa tavoite elämässä. Minä taistelen koko ajan, ettei tällaisesta elämänmuodosta tule tapa", hän sanoo tarkoittaen sitä luksusta, joka kansanedustajiakin ympäröi autonkuljettajineen, drinkkitilaisuuksineen.
"Yhtä aikaa, kun minä istun näin taksissa ja mietin jotain lainsäädäntöjuttua, joku sairaan lapsen äiti taistelee tosissaan lapsensa puolesta", hän miettii.
Taksi on perillä ja viikko voi alkaa. Perjantai-iltana koittaa se hetki, että perhe on taas koolla - jos sitten ei ole viikonloppumenoja.
Kaiken tämän jälkeen Riikka Moilanen-Savolainen myöntää, että saattaisi olla psyykelle kova paikka tipahtaa eduskunnasta.
Kummallista väkeä nuo poliitikot. Toiset sanovat, että se on ihan oma rotunsa.