"Koskaan ei voi sanoa ei koskaan", Kemin seurakunnan uusi kirkkoherra Markku Korpela vastaa rauhallisesti kysymykseen, onko seurakunta vastakin otsikoissa. Kuka tietää, se riippuu asiasta.
Edellisen kirkkoherran Pertti Telkin aikana seurakunnasta ja sen pääpaimenesta kirjoitettiin niin paljon, että seurakunnassa kihisi välillä yli laitojen. Samaa tyyliä ei ole jatkossa luvassa; ainakaan tempauksilla ei hakemalla haeta julkisuutta.
Korpelalle tärkeintä on kirkon perustehtävän toteuttaminen. "Ja toki raikkaalla tavalla uuttakin voidaan tehdä, jos sen kokee mielekkääksi ja se palvelee seurakuntalaisia", hän muotoilee.
Kirkkoherra muistuttaa, että jokainen valitsee oman tiensä ja jokainen tekee näitä hommia persoonansa kautta. Ja erilaisuus on rikkaus.
Kemiläissyntyinen luotsin poika luonnehtii itseään jalat maassa seisovaksi, helposti lähestyttäväksi ihmiseksi, joka ei juuri hötkyile mihinkään suuntaan. Mutta kuiva hän ei tunnusta olevansa: miestä on siunattu huumorintajulla.
Hötkyilyyn ei ole syytä siksikään, että äänivyöryllä kirkkovaltuustoon valittu emerituskirkkoherra jatkaa seurakuntahallinnossa. Telkki-rovasti on luvannut olla huutelematta neuvoja ovenraosta, ja Korpela puolestaan on luvannut, ettei edes hyväksyisi sellaista.
"Meidän välillä ei ole kitkaa. Minun valintani oli, että hän (Telkki) on avustajana sunnuntaisessa virkaan asettamisessani."
Korpela ei koe epämukavaksi sitäkään, että eläköitynyt kirkkoherra jatkaa luottamushenkilönä. Se on tuttua jo edellisestä työpaikasta Kempeleen kirkkoherrana. Kempeleessä entinen kirkkoherra oli yhden kauden kirkkovaltuustossa. "Sielläkään ei ollut mitään ongelmia."
Viime vuosien lehtijuttujen perusteella Korpela tietää, että Kemin seurakuntahallinnossa on ehkä tavallista tukevammin poliittista väriä. Tässäkin kaupungin historia tuntuu taustalla. Sekin on varsin tuttua Korpelalle, joka ei säiky punaisen kaupungin mainetta.
"Sanaa julistetaan tasapuolisesti kaikille, ketään ei karsinoida", perusluterilaiseksi papiksi tunnustautuva Korpela korostaa.
Ja sanaa kirkkoherra pääsee julistamaan seurakunnassa, jonka talous on tasapainossa ja kiinteistöt kunnossa. "Puitteet ovat kaikilta osin hyvät." Seurakunnan henkisessä tilassakaan Korpela ei ole havainnut mitään epätavallista.
Kemiläisten kanssa Syväkankaan poika katsoo kyllä tulevansa toimeen. Kemiläiset ovat vähän kuin savolaisia: aitoja ihmisiä. Savolaisista tosin kemiläiset erottaa siinä, että kemiläinen sanoo mitä tarkoittaa.
"Meri ja tehdaskulttuuri ovat vaikuttaneet siihen, että kaikki turha on karsiutunut pois", Korpela määrittelee. Kemiläisten idearikkaus lumilinnoineen on myös paluumuuttajan mieleen.