Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Ei tietoa, mutta jos se oli oululainen, ainakaan se ei tullut linja-autolla.
Joka kesä bussiaikatauluja joudutaan rukkaamaan uudelleen koululaisten kesälomien takia. Kyytiläisten määrä vähenee, selvä se, eikä enää kannata ajaa kaikkia vuoroja.
Tänä suvena bussiyhtiö näyttää olleen vuorojen alasajossa tavallista perusteellisempi. Murinaa on kuulunut vähän joka puolelta. Lisäksi aikataulut ovat niin tiukkoja, että autot ovat jatkuvasti myöhässä.
Ylikiiminkiläisten yhteydet Ouluun heikkenivät ehkä selvimmin: puolen tunnin matkaan kuluu nyt neljä tuntia, jos et ehdi paluumatkalle tilataksiin heti neljän jälkeen. Reitti kulkee Kiimingin kautta ja sinne se illalla tyssääkin pitemmäksi toviksi.
Myös Linnanmaan suunnassa ollaan tyytymättömiä. Autot kyllä ajavat, mutta kaikki yhtä aikaa. Vuorojakin on harvennettu esimerkiksi Jylkynkankaalta päin. Niinpä esimerkiksi yhdeksäksi keskustaan töihin tuleva ei saa kulkuaan aikatauluihin sovitetuksi, ellei sitten lähde matkaan jo seitsemältä.
Saarelasta kesäaikataulut siivosivat linjan kuusi, jota linjan yhdeksän pitäisi korvata. Reitti ei kuitenkaan ole sama. Varsinkin Myllyojalla asuvilla asiointimatkat vaikeutuivat selvästi.
Linjojen harveneminen tietää aikatauluongelmien lisäksi myös pysäkin karkaamista. Jos bussit ovat talvella kulkeneet sadan metrin päässä olevalta pysäkiltä, uusi reitti saattaa kulkea kilometrien päästä.
Uudet järjestelyt tietävät esimerkiksi sitä, että Saarelasta ei kesäaikaan pääse millään linja-autolla Oulujoen kirkolle tai Oulujoen hautausmaalle. Vaalantieltä tulee kävelymatkaa kirkolle lähes kilometri, kun pysäkki talvella on ihan vieressä. Hautausmaalle linja-autolla saapuvat ovat pääasiassa varttunutta väkeä.
Eivät yhteydet pelitä kunnolla edes talvella. Säälliset bussiyhteydet ovat utopiaa jopa alueilla, jotka ovat vain muutaman kilometrin säteellä keskustasta.
Ranta-Kastellissa asuva haluaisi käyttää Karjasillalle suuntautuvilla työmatkoillaan linja-autoa. Ei onnistu. Hieman yli neljän kilometrin matka kestäisi tunnin ja autoa pitäisi vaihtaa välillä. Vaihtoehtona olisi körötellä linja-autoasemalle asti ja sitten kävellä. Siihenkin palaa aikaa noin 40 minuuttia.
No, kesällähän se ei ole suurikaan ongelma: pyörällä pääsee. Sateen sattuessa ja talvisin on käytettävä omaa autoa.
Kempeleen Linnakankaalla ja Kokkokankaalla vuoroja karsittiin rajusti jo vuosi sitten, eikä siellä enää pärjää ilman omaa autoa. Vuoro numero 13 lopetettiin kokonaan. Numeron 22 pitäisi korvata sitä, mutta se menee vain kerran päivässä suuntaansa. Tosi kätevää. Bussilla 13 meni paljon työmatkalaisia Oysin suuntaan ja koululaisia oppilaitoksiin.
Oulun kauneimpiin matkailukohteisiin kuuluvan Turkansaaren ulkomuseon yhteydet ovat vuosikausia olleet niin kurjat, ettei museon nettisivuilta löydy turistille minkäänlaisia neuvoja, miten paikalle pääsee.
Surkeasta tilanteesta on jauhettu vuosikausia, lukemattomia aloitteita tehty. Yhtä moneen kertaan kaupunki on vastannut, että vaikka se onkin lupaviranomainen, se ei voi pakottaa liikennöitsijää ajamaan kannattamatonta liikennettä.
Niinpä niin. Alun kysymystä mukaillen voi pohtia, lisääntyisivätkö kyytiläiset, jos palvelut paranisivat, kun se on kuitenkin fakta, että huonot yhteydet tiputtavat matkasta entisetkin.
Muutaman vuoden päästä (2014) Oulu alkaa kilpailuttaa joukkoliikenteensä. Kaupunki määrittelee lippujen hinnat, palvelutason ja ostaa sellaisen liikenteen, minkä haluaa.
Silloin joukkoliikenteen laatu on todella poliittisesta päätöksenteosta kiinni. Jos otetaan vain halvin tarjous, saadaanko silläkään tarpeeksi vuoroja?