Pääministeri Paavo Lipponen vaihtelee sujuvasti eri poliitikkorooleja julkisuudessa. Hän esiintyy yleensä pääministerinä, joka keskittyy isoihin linjoihin ja hoitaa maan asioita ilman näkyvää puoluepoliittista paloa. Lipponen on myös SDP:n puheenjohtaja ja vetää silloin tällöin päähänsä puoluejohtajan hatun. Niin hän teki viimeksi viime kevättalvella ja keväällä, kun hän taisteli Erkki Tuomiojan kanssa puoluejohtajan paikasta. Puoluejohtaja Lipponen on puheiltaan ja linjauksiltaan hieman sosiaalisempi ja pehmeämpi kuin pääministeri Lipponen.
Lipponen asettui kolmanteen poliitikkorooliinsa tiistaina, kun hän käynnisti henkilökohtaisen eduskuntavaalikampanjansa Helsingissä. Nyt hänestä putkahti esiin vanha kunnon sosiaalidemokraattinen jakopoliitikko, joka turvautui puoluesihteeri Erkki Liikasen kuuluisaksi tekemään temppuun: hänkin lupaili korotusta lapsilisiin.
Aivan Liikasen lennokkuuteen ei Lipponen sentään yltänyt. Liikanen lupasi vuoden 1987 vaalien alla kaksinkertaistaa lapsilisät. Lipponen tyytyi vain ennakoimaan korotusta ensimmäisestä ja toisesta lapsesta maksettavaan lisään. Pääministerin avauspuhe toi mieleen keskustapoliitikot, joille lapsilisäteema on ollut erityisen läheinen. Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki kiirehtikin julistamaan, että Lipponen on tullut keskustan linjalle.
Lipposen kansaa kosiskeleva rooli korostui aivan erityisesti, kun hän puhui lapsiperheistä. Hänestä asioita pitäisi vastaisuudessa katsoa voimakkaammin lapsiperheiden näkökulmasta niin, että "työelämä sopeutuu perheisiin, eikä niin kuin nyt, että perheet joutuvat käytännössä sopeutumaan työelämän muutoksiin".
Linjaus on rohkea, ja se pakottaa kysymään, miten Lipponen aikoo sopeuttaa yhteen työelämän ja lapsiperheiden tarpeet. Miten hän saa esimerkiksi tehokkaan, ympäri vuorokauden pyörivän tuotannon mukautumaan paremmin lapsiperheiden tarpeisiin? Pääministerin olisi kohtuullista valottaa asiaa myöhemmissä kampanjapuheissaan.
Helsinki on Lipposelle vaikea vaalipiiri huolimatta siitä, että se on hänen kotikenttänsä. Hän hävisi pääministerinä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa täpärästi Helsingissä Esko Aholle. Molemmat saivat vajaat 12 000 ääntä. Sauli Niinistö kiri kauaksi molempien edelle yli 30 000 äänellä. Kumpikaan ei asetu enää ehdolle, mutta nyt Lipponen joutuu kilpailemaan henkilökohtaisessa suosiossa Jäätteenmäen kanssa Helsingissä. Lipponen ei selvästikään usko pärjäävänsä, ellei hänkin esiinny tyypillisen jakopoliitikon tavoin.