Sisarukset Despina Symeoun,53, ja taiteilija Elena Georgiu,46, keskustelevat Kyproksen tilanteesta marraskuisessa Larnacassa. He ovat aikoinaan paenneet Famagustasta, joten Turkista tulleista he ovat yhtä mieltä: näiden on poistuttava saarelta, yhteiselo on mahdotonta.
Sisarukset eivät tunne sääliä. "Turkkilaiset tiesivät asettuvansa toisten ihmisten koteihin."
Annanin suunnitelma on kuin paha raamattu. Jos sisarukset olisivat äänestäneet sen puolesta, he olisivat saaneet osan maistaan takaisin, mutta ostaa he eivät halua omaa maataan. Elena ei ole kertaakaan käynyt Famagustassa, koska ei halua todistaa henkilöllisyyttään mennessään kotiin. Suunnitelman hyväksyminen olisi tehnyt hänen miehestään miljonäärin, mutta tämä äänesti sitä vastaan.
"Emme vaihda itsekunnioitustamme maahan ja taloon", Elena sanoo.
Sisarukset pitävät Eurooppaa välinpitämättömänä. "Britit ovat aina yhdessä amerikkalaisten kanssa, joilla ei ole edes kunnon kulttuuria", Elena latelee.
Despinan luona kyläilee naapuri Famagustasta. Grynderi Yiorgos, 63, on kiinnostuneempi avoimesta demokratiasta yhdessä kyproksenturkkilaisten kanssa kuin omasta taloudestaan. "Olemme keskenämme hyvin samanlaisia. Pohjoiselle onkin annettu mahdollisuus kehittää taloutta meidän taloutemme tasolle."
Yiorgos lähettäisi tiehensä kaikki muut sotilaat paitsi YK:n joukot. "Turkkilaisen väestön määrä kasvaa koko ajan, koska Turkki pyrkii saamaan sen enemmistöksi", hän sanoo. "Turkkilaiset voivat nauttia ihmisoikeuksistaan Turkissa, eivät Kyproksella! Heidän tulonsa on pysäytettävä!"
Keramiikkataiteilija Efthymios Symeou, 46, haluaa Turkin EU:hun, koska silloin se sitoutuisi käyttäytymään EU:n normien mukaan.
"Kyproksella kaikki tuntevat jonkun, joka on kärsinyt niin pohjoisessa kuin etelässä", Symeou huokaa.
"En halua puhua jaetusta maasta vaan yhdestä Kyproksesta. "Myös Turkin siirtolaisten tulisi poistua; heitä on jo enemmän kuin kyproksenturkkilaisia. Turkin pitäisi tukea heitä taloudellisesti, jotta he voisivat asettua omaan maahansa."
Kuitenkin Symeou on skeptinen. "En usko Turkin kantavan huolta siirtolaisistaan. Turkki onnistuu aina välttämään vastuunsa."
Sekä Yiorgos että Symeou arvostelevat Britanniaa ja Kreikkaa: "Ne ovat aiheuttaneet ongelmamme."
Yiorgos on vihainen. "Aivoina kaiken takana on brittipolitiikka, ja Kreikka painostaa yhdistymään."
Yiorgos turvaa muuhun Eurooppaan. "Ilman ystäviä meillä olisi vaikeampaa. Jos Eurooppa taas rupeaa kovin joustavaksi Turkin suhteen, tilanne pahenee."
Yiorgos toivoo rauhallista etenemistä.
"Ehkä vielä joskus yhdessä kyproksenturkkilaisten kanssa lähetämme kaikki muut pois maastamme."
Kyproksenturkkilainen eläkeläinen Soner Engin istuskelee green linen kuppilassa. "Sota tuhosi minut, perheeni ja tulevaisuutemme." Perheellä oli ennen sotaa rotuhevosia, joista he saivat elantonsa, mutta sodan vuoksi ne menetettiin.
Turkkilaisia Engin ei siedä. "Hallitus lähetti heidät tänne pahoin aikein, eivätkä he koskaan poistu täältä."
Engin haaveilee pääsystä Kyreniaan, missä nyt sijaitsee sotilasalue. Hän toivoisi pääsevänsä rannalle, oliivilehtoihin ja kebab-paikkoihin, mutta alueen kaikki oikeudet on menetetty. Hän muistuttaa, kuinka paljon saarella on asukkaita ja pohdiskelee vähemmistöjen olematonta vaikuttamismahdollisuutta .
Annanin suunnitelmaa Engin ei hyväksy. Itse hän jätti äänestämättä. Hän ei luota YK:hon, koska se tekee, niin kuin Yhdysvallat haluaa.
"Haluan rauhaa, en laitonta rauhaa. Jos olisin äänestänyt vastaan, olisin viestittänyt, etten halua ratkaisua."
Enginillä on EU:n merkki rinnassaan. "EU on oikeudenmukainen, eikä asetu kenenkään puolelle. Ratkaisun pitäisi tulla sen avulla. Turkki taas ei voi tulla jäseneksi ennen kuin se avaa lentokentät ja satamat kreikkalaisille."
Kuitenkin Enginillä on toivoa. "Haluan elää omassa maassani yhdessä hyvien ihmisten kanssa. En ole nationalisti."
Kauppatieteitten maisteriPanayiota, 27, on asunut ikänsä Larnacassa, mutta tuntee itsensä famagustalaiseksi, koska vanhemmat ovat sieltä. "Olen käynyt kerran Famagustassa, ollut turistina kotonani."
Hän on vihainen ja katkera. "Uskontoni ja kulttuurini mitätöitiin. Kirkot risteineen hävitettiin, hautausmaat häpäistiin. Turkkilaiset asettuivat koteihimme, sahasivat huonekaluistamme jalat ja istuutuivat lattialle syömään käsin. Tilanteemme on vastoin EU:n periaatteita, koska meillä ei ole oikeuksia omassa maassamme. Ongelmamme pitäisi ratkaista ilman ulkopuolisia."
Panayiota toivottaa turkkilaiset hiiteen. "Emme voi koskaan olla ystäviä. Menkööt takaisin Turkkiin."
Someliere Michael Pyrgos, 27, on aivan toista mieltä kuin Panayiota. "Olisi epäreilua ja julmaa lähettää turkkilaiset takaisin entiseen maahan. Vuodesta 1974 on niin kauan. Monien koko elämä on täällä." Hän on ainoa haastateltavista, joka puhuu myös rakkaudesta: "rauhalla ja rakkaudella etenemme".
Turkkilaisella puolella Nikosiassa kauppiaspariskunta Hilmi, 57, ja hänen vaimonsa Ayten, 46, arvostelevat eurooppalaisia, koska nämä ovat aina pakottaneet Turkkia vääriin tekoihin. He pitävät Annanin suunnitelmaa parhaana ehdotuksena kaikille.
"Jos maanomistusongelma ratkaistaisiin, koko Kyproksen ongelma ratkeaisi", Hilmi pohdiskelee.
He haluavat pitää turkkilaiset sotilaat suojanaan. "Jos sotilaat lähtevät, vaikeudet alkavat uudelleen, ja silloin meidänkin on lähdettävä."
Hilmi ja Ayten toivovat rajojen aukeavan. "Kreikkalaiset saavat silti pysyä omalla puolellaan niin kuin mekin täällä", Ayten sanoo. Häntä itkettää, kun hän kertoo käynnistä toisella puolella aivan äskettäin. "Meitä nöyryytettiin. Meille ei tarjoiltu kahvilassa vaan sanottiin, ettei nyt ole kahvin aika."
Perheessä on tyttäriä, joista vanhemmat ovat huolissaan. "Emme hyväksy seurustelua emmekä avioliittoa kreikkalaisen kanssa." Pariskunta korostaa kielen, kulttuurin ja uskonnon oleellisia eroja ja haluaa pitää tyttärensä turkkilaisina.
Nikosian yliopiston vararehtori ja kansainvälisten suhteiden professori Jouni Suistola puhuu Kyproksen asukkaiden valitusta traumasta. Kreikkalaisilla se on vuoden 1974 tapahtumat ja turkkilaisilla sitä edeltänyt sorto.