Kaleva kertoi viime viikolla nettisivustoista, joiden kautta Oulun seudun autonomistajat ja kyytiä tarvitsevat kohtaavat ja sopivat, kuka voisi kuljettaa kenet ja minne. Sivuston kautta syntyvien yhteyksien ideana on, että kyydistä ei ole pakko maksaa. Moni kyyditettävä kuitenkin avaa lompakkonsa ja tarjoaa pikkusumman.
Palvelun olisi luullut saavan taksialan hermostumaan. Ainakin alan edunvalvontajärjestö on toistaiseksi rauhallinen. Taksiliiton toimitusjohtajan mukaan ne, jotka pyytävät kyytiä esimerkiksi Facebook-ryhmissä, eivät ehkä muutenkaan käyttäisi taksia vaan ajelisivat omalla autolla tai vaikkapa pyörällä.
Torjuva liiton suhtautuminen on kuitenkin siihen, jos kuljetuspalveluita aletaan tarjota niin, että auto lähtee liikkeelle vain rahasta eikä ole liikenteessä muuten. Kyse olisi silloin elinkeinon harjoittamisesta.
Kyydinjakopalvelussa on kyse jakamis- tai yhteistyötaloudesta. Jakamistaloudessa palveluja tarjoavia on verrattu jopa Raamatun laupiaaseen samarialaiseen: tämä auttoi apua tarvitsevaa, kun tällaisen kohtasi. Jakamistaloudessa esimerkiksi se, jolla on auto, voi antaa kyytejä, ja se, jolla on asunto tai huone, voi antaa sen toisen käyttöön.
Apu löytyy netin kautta. Palvelusta otetaan maksu tai ei oteta.
Jakamistalouden muodot ja hyödyntäminen kasvavat nopeasti. Moni suomalainen on hankkinut matkoillaan Airbnb-palvelun kautta lomamajoituksen jonkun vieraan asunnosta. Uber-taksit ovat rantautuneet jo Suomeenkin.
Jos toiminta muuttuu auttamisesta bisnekseksi, vastaan tulee isoja kysymyksiä. Uber-kuljetukset ovat lähellä aivan tavallista elinkeinon harjoittamista. Suomessa Uberin kyytivälitys on laillista, mutta kuljettajilla on oltava taksilupa.
Euroopan suurkaupungeissa viranomaiset ovat alkaneet kovistella Airbnb-vuokraajia. Asuntonsa matkailijoille vuokraavista osa ottaa tulonsa pimeästi, ja samalla asuntopula pahenee. Toimintaa eivät tietysti kiitä perinteiset hotellitkaan.
Bisnespohjaista jakamistaloutta on alettu kutsua myös välitystaloudeksi.
Epäkohdista huolimatta jopa EU:n komissio kehotti viime kuun alussa jäsenmaita varmistamaan elintilan yhteistyötalouden palveluille, kunhan esimerkiksi oikeudenmukaisesta verotuksesta ja työehdoista huolehditaan.
Suomessa yhden yhteistyötalouden mahdollisuuden nosti esiin liikenne- ja viestintäministeriön äskettäinen esitys, jossa kansalainen voisi ansaita esimerkiksi haja-asutusalueella pienimuotoisella kuljetustoiminnalla 10 000 euroa vuodessa ilman toimilupavaatimusta. Ehdotus on kuitenkin jo käytännössä ammuttu alas.
On varmaa, että jakamistalous vahvistuu Suomessakin eri toimialoilla. Olisi viisaampaa kaivaa esiin sen tarjoamat mahdollisuudet kuin varmuuden vuoksi näyttää sille suoralta kädeltä punaista.
Digitalisaatio muuttaa maailmaa edelleen eri tavoin. Kehitystä voi ohjata pysymään laillisissa uomissa, mutta sen pysäyttämisyritykset ovat tuhoon tuomittuja.
Pääkirjoitus