Syksyn jälkeen moni luontoharrastaja vaipuu talviuneen. Jäkälistä kiinnostuneen ei sen sijaan tarvitse pitää taukoa, vaan tutkittavaa riittää ympäri vuoden. "Jäkälät ovat viehättäviä. Värejä ja muotoja on suunnaton kirjo", ihastelee Oulun yliopiston kasvimuseon intendentti Pekka Halonen.
Jäkälälajeja Suomesta löytyy noin 1 500. Näistä Halosen mukaan noin neljäsosa on lajeja, joita kutsutaan makrojäkäliksi. "Näitä lehtimäisiä, pensasmaisia ja rihmamaisia makrojäkäliä pystyy tunnistamaan maastossa", Halonen opastaa. Suurentavasta lupista on tässä apua.
Harrastuksen edetessä vaikeammin tunnistettaviin ja kooltaan pienempiin lajeihin kuvaan astuu mikroskooppinen tarkastelu. "Ja kemia", Halonen lisää. Jäkälien tunnistamisessa käytetään värireagensseja, sillä eri lajit reagoivat kemikaaleihin eri tavalla.
Jäkäliä löytää lähes joka paikasta: esimerkiksi puista, kivipinnoilta ja maasta. Näin talviaikaan on helpointa aloittaa tarkastelemalla puunrunkoja. "Puulajeissa on eroja ja samalla puulajillakin puun ikä vaikuttaa jäkälälajiston koostumukseen", Halonen kertoo. Kaarnan ominaisuudet, etenkin happamuus ja rosoisuus, muuttuvat iän myötä.
Halonen oli taannoin mukana selvittämässä Oulun keskustan jäkälälajistoa, ja tuolloin pihlajalta löytyi eniten lajeja. "Havupuilla jäkäliä on niukemmin", hän lisää.
"Ihan keskustan ympäristöstäkin löytyi pyöreästi 50 lajia"; Halonen huomauttaa. Jäkäläharrastuksen voi siis aloittaa kotinurkiltaan, asuipa missä tahansa.
Halosen mukaan 1980-luvulta jäkälätilanne Oulussa on muuttunut selvästi parempaan suuntaan. Lajimäärä on noussut, samoin jäkälien kunto ja peittävyys. "Naavoja ja luppoja löytyy täältä kasvitieteelliseltä puutarhaltakin", Halonen kertoo.
Jäkälien kukoistuksen selittää ilmanlaadun paraneminen. "Hapan laskeuma, erityisesti rikkilaskeuma on vähentynyt", Halonen kertoo. Jäkäliä on pidetty ympäristön muutoksista kertovina indikaattorilajeina, minkä Halonenkin vahvistaa: "Jäkälät ovat hyödyllinen työkalu saastetutkimuksissa."
Halonen tutkii itse jäkälien taksonomiaa eli luokittelua ja sukulaisuussuhteita. Piakkoin ilmestyy artikkeli, jossa Halonen ja kolme muuta tutkijaa kuvaavat tieteelle uuden jäkäläsuvun ja yhden aiemmin tuntemattoman lajin.
Suomessa esiintyvistä lajeista tunturiluppo osoittautui kuuluvaksi tähän uuteen sukuun, joka sai nimekseen Gowardia. Tieteelle uusi laji, Gowardia arctica, esiintyy Jäämeren maisemissa. Jäkälälajistossa riittää siis vielä tutkimista.
Jäkäläharrastajia on kuitenkin harvassa. Halonen näkee yhdeksi syyksi vanhat perinteet. "Tutkimus on keskittynyt Helsinkiin, ja Etelä-Suomessa onkin enemmän harrastajia." Esimerkiksi lintu- ja perhosharrastajien määrään suhteutettuna jäkälistä kiinnostuneet ovat silti melkoisia harvinaisuuksia.
Yhtenä syynä on voinut olla pätevän määrityskirjallisuuden vähäisyys. Tältä osin Halosella onkin hyviä uutisia: ensi vuonna julkaistaan uusi jäkäläkirja, joka esittelee noin 500 jäkälälajia, joista valtaosa makrojäkäliä. Halonen on yksi kirjoittajista.
Vaikka jäkäliä voikin tutkia kaikkina vuodenaikoina, kertoo Halonen talviajan kuluvan paljolti laboratorio- ja kirjoitustyöhön. Kohta maasto kuitenkin taas kutsuu. "Kevättalvi on hienoa aikaa, kun pääsee suksilla liikkumaan!"