Tekevälle sattuu, ja rapatessa roiskuu, sanotaan. Nämä ilmaisut tuntuvat lieviltä, kun on seurannut Sanoma-konserniin kuuluvan kustannusyhtiö WSOY:n tapahtumia. Sen talliin kuuluvista kirjailijoista 12 on nostanut kapinalipun yhtiön uutta toimivaa johtoa vastaan.
Nimekkäät kirjailijat käyttivät terävintä asettaan eli kynää ja kirjoittivat Sanoma-konsernin hallitukselle kirjeen, jonka mukaan yhtiö on ajautunut kaaokseen. Kirje putkahti sattumoisin julkisuuteen.
Asia sinänsä on äärimmäisen tärkeä. Kotimainen kirjallisuus on Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle ja kielialueelle elämän ja kuoleman kysymys, jonka vaalinta on yhtä lailla kustantajien, kirjailijoiden ja lukijoiden asia.
Riitapukarien eli WSOY:n johdon ja kapinakirjailijoiden pitäisi pystyä istumaan saman pöydän ääreen ja puhumaan asiat halki. Ei näytä hyvältä, sillä maanantain kriisipalaveriin vaivautui vain kaksi kirjailijaa. Kyllä taiteilijoiden viesti tuli selväksi jo kirjeestä. Näin ulkopuolelta vaatimattomasti arvioituna näyttäisi siltä, että he ovat pahoittaneet mielensä kohtuullisen helposti sovittavista asioista. Yhtiön johto tekisi tietysti viisaasti, jos se tulisi kirjailijoita vastaan ja muistaisi, että taiteilijoita pitää käsitellä silkkihansikkailla, ei työkintailla.
WSOY:ssä kuohui jo vuosi sitten, kun sen johtotehtävissä olleet Touko ja Aleksi Siltala lähtivät yhtiöstä ovet paukkuen ja perustivat oman kustantamon. Lukeva yleisö ei valitse kirjojaan kustannusyhtiön, vaan kirjailijoiden mukaan. Jos yhtiö ei saa paloa pian sammutetuksi, lukijatkin voivat alkaa protestoida. Ja jos kirjailijat vaihtavat kustantajaa, se iskee pahiten kustannusyhtiöön.