Kuivaniemi Olhavalaisen veneveistäjä Leo Tervosen tekemä toista metrinen jähdin pienoismalli Kuivaniemen kotiseutumuseossa naulitsee katseet. Kaksimastoinen kaljaasityyppinen alus on yksityiskohtainen näyte talonpoikaispurjehdusten kulta-ajoilta.
Täysin purjein seilaavan pienoismallin lisäksi museossa on jähtivarvi, purjekankaita ja tietoiskuja aluksista ja niiden rakennustekniikasta. Itse paateista ei ole juurikaan kouriin otettavaa säilynyt näihin päiviin saakka: vain jokunen ploki ja aluksissa käytetty kompassi. Kuivaniemeläisistä jähdeistä ei ole saatu pengottua esiin edes yhtään valokuvaa.
Mutta muuta tietoa kyllä löytyy. Jähdeillä rahdattiin kesäisin tavaraa Perämeren rannikolla. Kuivaniemeläiset jähdit kulkivat 1800-luvun puolivälistä vuosisadan lopulle kiskojen saapumiseen asti. Vuosi 1902 lopetti maalaispurjehdukset kuin seinään: ympäri vuoden korskuva rautahevonen voitti jähdit.
Joidenkin kymmenien vuosien jähtikausi ehti kuitenkin takoa vaurautta pieneen pitäjään. Kuivaniemeläiset talolliset veistivät jähtejä yleensä muutaman talon porukoissa. Aikakirjoista on poimittu 32 rekisteröityä alusta, mutta määrä on todennäköisesti tätä suurempi.
Metsäpitäjässä riitti raaka-ainetta
Kalastaja ja kauppias Kustaa Väätäjä poikineen teki viimeisen kuivaniemeläisen jähdin. Ja kuin joutsenlauluna siitä tuli myös suurin, peräti 23 metriä pitkä kaunotar. Sen loppu oli onneton, sillä myrsky riepotteli sen Käpsännokan satamasta jokisuulle, jossa se vähin erin pilkottiin polttopuiksi. Pienimmät jähdit olivat kymmenkunta metriä lyhyempiä.
"Kuivaniemi on ollut aika metsäinen pitäjä, kun on puuta riittänyt jähtien tekemiseen", tuumaa Kuivaniemen kävelevä kotiseutuhistoria, kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Paaso.
Alustehtailu ei ole kuivaniemeläisille mikään kummallinen juttu. Jo 1700-luvulla he tekivät laivoja Oulun porvareille. Rannikkokunnassa veneenrakennustaito on ollut kautta historian luontaista.
Jähtien tekeminen ei ollut mitään pientä puuhastelua. Mittavimpien alusten kasaamisen tarvittiin jopa tuhatkunta suurta puuta. Puut kaadettiin syksyllä, veistettiin talvella ja niistä koottiin jähdit kesällä. Naisille riitti töitä purjeiden neulomisessa.
Jähti-näyttelyn koonnut humanististen tieteiden kandidaatti Heli Heinäaho laskeskelee, että jähti tuli maksamaan yhden nykyisen omakotitalon verran. "Se ei ollut köyhien hommaa."
Jähdeillä kuivaniemeläiset kuljettivat muun muassa kalaa, halkoja, hylkeen traania ja myös sahatavaraa maalikyliin, lähinnä Ouluun sekä Kemin ja Tornion seuduille. Paluulastina tuli suolaa, jauhoja, lamppuöljyä ja muita kaupungin iloja. Kuivaniemen ensimmäiset riisiryynit ovat matkanneet jähdin ruumassa.
Talopojat ovat tehneet purjealuksia lähes kaikilla Suomen rannikoilla, mutta niiden nimi vaihtelee alueittain. Perämerellä aluksista tuli jähtejä, kun paikallisten suussa ei taipunut virallisiin papereihin präntätty ruotsalaisperäinen jakt-nimi (jahtialus).
Museolle viritellään virallista statusta
Kuivaniemen kotiseutuyhdistykselle jähti-näyttelyn kasaaminen on ollut melkoinen voimainponnistus. Paason Erkki meni runsaat kolme vuotta sitten valtakunnallisten kotiseutupäivien valmistelutilaisuudessa lupaamaan näyttelyn päivien ohjelmistoon, ja sanastahan oli pidettävä kiinni.
Näyttelyyn pääsi tutustumaan jo viikonvaihteen pitäjämarkkinoilla, mutta virallisesti se avataan 2. elokuuta kotiseutupäiville.
Paaso ja Heinäaho ovat tyytyväisiä uutteriin talkoolaisiin, sillä ilman tekeviä käsiä näyttely ei olisi noussut pystyyn. Yrityksetkin ovat olleet mukavasti mukana. Näyttelyn takaava perusrahoitus on tullut kunnalta ja TE-keskukselta.
Oulun läänin taidetoimikunnan ja Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston nihkeyteen Paaso sen sijaan on pettynyt. "Taidetoimikunta ei ole koskaan antanut Kuivaniemelle mitään, eikä antanut nytkään, vaikka olemme mukana valtakunnallisessa tapahtumassa. Ja haimmekin vain pientä summaa."
Näyttely on antanut yhdistykselle pontimen lähteä tavoittelemaan kotiseutumuseolle virallista museostatusta parin vuoden projektilla. Hakemukset ovat jo odottamassa TE-keskuksen päätöksiä. Jos rahoittajat heltyvät asialle, Heli Heinäaho viimeistelee museon esineistön luetteloinnin ja valmistelee museon virallistamisen. Tänä kesänä museo on ensimmäistä kertaa säännöllisesti auki koko suven.
Jähteihin voi tutustua elokuun loppuun saakka, mutta ensi kesäksi on kehiteltävä jotain muuta, jotta yleisö löytäisi jatkossakin Kuivaniemen kotiseutumuseon. Kaksikko luottaa siihen, että jähdit kiinnostavat ihmisiä.
"Erikoisuuksien keksiminen ei ole aivan helppo juttu, sillä maakunnassa on eletty samanlaista elämää luontaistaloudessa. Mutta Kuivaniemen historia on niin pitkä ja monivaiheinen, että kyllä sieltä jotakin nousee", Paaso huomauttaa ja heti mieleen pulpahtaa vuosi 2005, Krimin sodan merkkivuosi.
Oolannin sodan laineet löivät 1855 myös Kuivaniemelle. Englantilaiset upottivat pitäjän edustalla neljä jähtiä, mutta kuivaniemeläisten tulitus pakotti maihinnousua yrittäneet perääntymään.
