Suomalaiset tieteisfiktion eli science fictionin, scifin harrastajat ovat verkostoituneet toisten scifi-fanien kanssa poikkeuksellisen avoimesti ja aktiivisesti.
Tutkija ja itsekin scifi-fani Irma Hirsjärvi yllättyi täkäläisten fanien avoimuudesta tutkiessaan suomalaisten science fictionin harrastajien verkostoja eli fandomeja.
Fanien intohimoinen harrastaneisuus on yleismaailmallinen ilmiö, mutta muualla scifiä harrastetaan hyvinkin pienissä piireissä, suorastaan nurkkakuntaisesti.
"Esimerkiksi vuosittainen science fiction- ja fantasiatapahtuma Finncon on ollut Suomessa alusta asti avoin, maksuton yleisötapahtuma. Muualla maailmassa coni on sisäpiirille, omalle porukalle järjestetty maksullinen tilaisuus", Hirsjärvi vertaa.
Oululainen scifi-fani Lasse Märsy tutustui muihin alan harrastajiin 1990-luvulla juuri Finnconin kautta. Tieteiskirjallisuuden hän oli löytänyt jo paljon aiemmin.
"Lainasin Kokkolan kirjastosta 80-luvulla tieteiskirjoja. Seuraavaksi tutustuin kirjaston lehtisalissa muun muassa Tähtivaeltaja- ja Portti-lehtiin, joiden uutispalstoilta löytyi tietoa näistä yhteistapahtumista, muun muassa Finnconista", Märsy kertoo.
Amerikan opeilla
Hirsjärvi tietää oman "kirjastotätitaustansa" ansiosta, että scifi-kirjojen lukijat ovat aika harvassa. Mitään poikkeusyksilöitä he eivät kuitenkaan ole.
"Toisaalta tieteiskirjoja lukee useampi kuin moni luulekaan, ja myös muut kuin alan fanit", Hirsjärvi täydentää.
Science fictionia - kirjoista elokuviin - on harrastettu faniotteella varsin pitkään.
Yhdysvalloissa fanius alkoi kehittyä jo 1920-luvun lopulla. Siitä lähtien länsimaisen tieteisfiktion faniverkosto on levinnyt ympäri maailmaa. Suomeen se saapui 1950-luvulla.
"Alan suomalaisharrastajien avoimuus periytyy ihan alkuvaiheista. Kun Suomen scifi-fandomin ensimmäiset askeleet otettiin, niin amerikkalaiset fandomin perustajat ja scifi-kirjailijat neuvoivat välttämään sisäpiiriläisyyttä, kuppikuntaisuutta ja eristäytymistä", Hirsjärvi sanoo.
Lasse Märsykin tietää Oulun-kokemusten perusteella, että alan harrastajat levittäytyvät useisiin verkostoihin, jotka liippaavat joko suoraan tai mutkien kautta tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, animea, pelejä.
"Oulun yliopiston scifi-kerho, Oulun manga ja animekerho Omake, Oulun yliopiston roolipeliseura Cryo, Oulun suomalais-japanilainen yhdistys. Jos esimerkiksi näiden kokoontumisiin hakeutuu, niin on varma, että sieltä löytyy muitakin tieteisfiktion harrastajia", Märsy rohkaisee tulokkaita yhteisöihin, joihin hän itsekin kuuluu.
Internet mullistajana
Viime vuosien aikana internet on tarjonnut tieteisfiktioon hurahtaneille täysin uudet mahdollisuudet vaihtaa ajatuksia muiden samanhenkisten kanssa. Netti on tuonut faniverkostot kaikkien ulottuville.
"Itse huomasin kesken tutkimuksen, että tällainen Risingshadow-yhteisö on perustettu internetiin 2003. Se tarjosi ihan uudenlaisen tavan tulla mukaan tähän scifi-fandomiin. Internetin kautta tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella tieteiskirjallisuudesta, elokuvista tai peleistä - kaikista niistä asioista, jotka ylipäänsä kiinnostavat", Hirsjärvi sanoo.
Nuorimmat keskustelijat Risingshadow.net -sivustolla ovat alle kouluikäisiä ja vanhimmat kunniakkaassa eläkeiässä.
"Kun puhutaan internetin vaaroista, niin lainaan erään tutkijan sanoja: internet ei ole se, joka tuhoaa lasten maailman, vaan internet tuo lasten maailman näkyväksi", Irma Hirsjärvi sanoo.
Eivätkä nettisivuilla viihtyvät elä pelkästään verkossa.
"Meillä Oulussakin on ollut Risingshadow´n paikallisia tapaamisia, joihin on tullut harrastajia Ylivieskasta ja Kemistä saakka", Lasse Märsy kertoo.