Elokuvan historian aiemmissa vaiheissa koomikko-auteurit, kokonaisvaltaiset tekijät, olivat tärkeitä moottoreita. Nämä tyypit eivät pelkästään pelleilleet kameran edessä, vaan huolehtivat jokapaikanhöylinä kulissien takana elokuviensa tuotannosta, käsikirjoituksesta ja ohjauksesta.
Näillä koomikoilla oli oma tunnistettava valkokangaspersoonallisuus, joka toimi pohjana kaikelle. Siitä laveni heidän töihinsä kokonainen maailmankatsomuksellinen visio. Tunnetuin tällainen tekijä oli tietysti Charlie Chaplin sydämellisine kulkurihahmoineen. Nykyään oikeastaan enää Woody Allen, joka on siirtynyt yhä kauemmas hauskuuttamisesta, on vastaava kokonaisvaltainen koomikko (emme nyt ollenkaan puutu Timo Koivusalon Pekko-hahmoon).
Yllämainittuun tekijäryhmään kuuluu suvereenisti Jacques Tati (1907-1982). Tatin koominen sivupersoona, diagonaalisesti eteenpäin sojottava hujoppi Monsieur Hulot on piippuineen ja sateenvarjoineen elokuvakomedian arkkityyppejä siinä missä Chaplinin kulkuri tai Buster Keatonin kivikasvo.
Monien muiden valkokangashauskuuttajien tavoin myös Tati aloitti uransa lavakoomikkona, esittäen mimiikkaa ympäri Ranskaa. Epäilemättä tästä periytyi hänen filmeihinsäkin se, että vaikka ne ovat äänielokuvia, ne eivät rakennu sanalliselle hupailulle, vaan fyysisen komiikan ja ympäristökuvauksen synteesille.
Perfektionistisesti kokonaisuuksiaan hionut Tati onkin yksi elokuvan historian merkittävimpiä miljöön tarkastelijoita. Itse asiassa yksilön suhde ympäristöönsä on hänen elokuviensa tärkein teema.
Kuten niin suuri osa modernia taidetta, myös Tatin elokuvat ovat
reaktiota nykymaailman myllerryksiin. Tati satirisoi sodanjälkeisen vaurauden synnyttämää amerikkalaistyylistä kulutuskulttuuria sekä moderneja keksintöjä, jotka hänen nostalgisessa, hämmästelevässä ja kitkerässä näkemyksessään jättävät ihmisen hortoilemaan hämmennyksissään, ympäristöstään vieraantuneena.
Kuten Chaplinin Nykyajassa, pieni ihminen on kuin rikka rattaistossa. Pisimmälle tämä visio viedään ohjaajan kunnianhimoisimmassa työssä Playtime (1967), jo postmodernin puolelle siirtyvässä epätilan kuvauksessa. Playtimen valmistus kesti yhdeksän vuotta ja ajoi Tatin konkurssiin, muttei sentään lopettanut uraa.
Reilut parikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen Tati putkahtaa pian uudestaan ilmoille animoidussa muodossa, sillä hänen julkaisemattomaan käsikirjoitukseensa perustuva The Illusionist saa ensi-iltansa ensi vuonna.
Teemalauantai: Jacques Tati
n Yle Teema
Lauantaina kello 21.00