Entinen pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Esko Aho ei tunne vieläkään halua kommentoida päivänpolitiikan tapahtumia. Vuonna 2002, pian Harvardin-vuoden jälkeen keskustan johtotehtävät jättänyt Aho sanoo kuitenkin tuntevansa sympatiaa seuraajansa Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan. "Siinä taas nähtiin kuinka vaikeaa johtavan poliitikon rooli voi pahimmillaan olla", Aho totesi Oulussa tiistaina.
Luennointimatkalla pohjoisessa pikaisesti käyneen Ahon mielestä ensin pääministerin paikan ja sittemmin myös puoluejohtajan paikan menettänyt Jäätteenmäki joutui maksamaan tapahtumista ehkä kalliimman hinnan kuin mikä on kohtuullista.
Sen sijaan pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) omaksumasta yhteistyölinjasta SDP:n suuntaan Aho ei suostunut sanomaan mitään. "Suunnattomasti nautin, ettei tarvitse neuvoa enää ketään", kärkkäästä linjastaan 80-luvulta saakka tunnettu Aho naurahtaa.
Virolaiseksi
minusta ei ole
Ex-pääministeri ei aio lipsua vastaisuudessakaan. "Tein päätöksen jo kauan sitten", Aho sanoo. Hän perustelee päätöstään sillä, että "Virolaiseksi minusta ei ole ja muut puoluejohtajat ovat epäonnistuneet tai eivät ole ainakaan löytäneet paikkaansa puheenjohtajuuden jälkeen".
Esko Aho ei myönnä kaipaavansa enää politiikan kuumia vuosia, eikä edes aikaa, jolloin hän oli melkein presidentti. "Eivät ne asiat ole enää mielessä." Uusi elämä yrittäjänä, kirjoittajana ja luennoitsijana maailmalla ja kotimaassa on hänen mielestään yhtä mielenkiintoista, muttei sentään mielenkiintoisempaa kuin politiikan kehissä.
Aho tuntee voivansa irtaantua politiikasta kokonaan, mutta epäilee lähteekö poliitikon leima hänestä koskaan. Nykyiseen työhön yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei hänen mielestään istu. "Näin kukaan ei epäile, että minulla on ketunhäntä kainalossa."
Ahon mielestä kaksoisrooli olisi ongelma Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Yhdysvalloissa, johon hän usein puheessaan viittaa, tilannetta ei pidettäisi minään. Hän on jättänyt puoluekokouksetkin suosiolla väliin, vaikka mukaan on pyydetty.
"Eihän minulla olisi edes taloudellisesti mahdollista olla puolipäiväpoliitikko", hän sanoo.
Sopeutuminen uuteen minään ei kuitenkaan ole käynyt ihan hetkessä. Parasta poliitikkovuosien jälkeisessä ajassa on hänen mielestään se, ettei tarvitse esiintyä toisten puolesta, vaan saa olla oma itsensä.
Poliitikko on Ahon mielestä roolinsa vanki. "Puoluejohtajuus on instituutio. Se vaatii tinkimistä henkilökohtaisista asioista ja joskus mielipiteistäkin. Jos puoluejohtaja tekee virheen, ei se ole vain oma, vaan koko liikkeen vika", Aho selvittää.
Aika auttoi
näkemään
Keskustan joutuminen syntypukiksi Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluissa kismittää Ahoa yhä. "Keskustaa syytettiin iltalypsystä. Maatalouden kansallinen tuki oli olennainen osa liittymissopimusta. Nyt sitä kiitetään."
Aho muistelee kuinka tiukka paikka kansallinen ratkaisu oli kokoomuksen sisällä. Se huojutti koko hallitusta.
Suomea kohti EU:ta vienyt Aho on hyvin kyyninen unionin uudistustyön suhteen. Hän nimittää sitä näennäistekemiseksi. "Ollaan tekevinään suuria, mutta mitään ei oikein tapahdu."
Aho sanoo olevansa huolissaan Euroopan suhteen, koska se on hänen mielestään ajautunut heikentymiskierteeseen, eikä tunnu löytävän konsteja ulos. "Jos mitään ei pian tapahdu, putoaa Eurooppaa Yhdysvaltojen ja Aasian väliin."
Harmaantuva Eurooppa - kuten Aho sanoo - kaipaisi tekemisen meininkiä. "Teknohuuma ja Nokia-nousu estää meitä näkemästä selvästi", hän heitti. EU:n uudet jäsenmaat tuovat Ahon mielestä toivoa paremmasta, vaikka ne tuovat mukanaan unioniin myös tietynlaisia ongelmia. "Ne saattavat herättää EU:n mukaantulollaan."
Havaintojen
sijaan toimia
Esko Aho luennoi Oulussa Viestinnän ja markkinoinnin teemapäivillä Oulun Teknologiakylässä suljettujen ovien takana kokemuksistaan ja näkemyksistään julkisuuden hallinnasta. "En halunnut asioille julkisuutta. Minulla oli nyt asiantuntijarooli", hän sanoi.
Aho näkee suomalaisessa yhteiskunnassa median muuttuneen havainnoitsijasta toimijaksi. Se ei ole hänen mielestään yleinen ongelma, mutta piirteet huolettavat häntä. "Sananvapauden moniarvoisuus ei voi Suomessa kaikilta osin toteudu, koska meillä on vain rajallinen määrä ihmisiä, jotka tilaavat rajallisen määrän lehtiä."
Puoluelehtien kuihtumisen jälkeen Suomeen on syntynyt Ahon mielestä näennäisesti sitoutumattomia lehtiä, jotka haluavat päästä vaikuttamaan. "Ehkä se on sallittavaakin, mutta ei pitäisi luoda mielikuvaa että on riippumaton."