Anneli Jäätteenmäkeä on harvoin nähty hehkuvan julkisesti niin kuin Hämeenlinnassa lauantai-iltana 15.6. Hän oli kukistanut hetkeä aikaisemmin puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella Olli Rehnin, Paavo Väyrysen, Matti Vanhasen, Hannu Takkulan ja Seppo Rantamaulan. Se, mikä oli ollut mahdotonta Eeva Kuuskoskelle 12 vuotta aiemmin, toteutui hänen kohdallaan. Arvokonservatiivinen puolue valitsi johtajakseen naisen mukinoitta.
OIli Rehnin kannattajat perustivat taktiikkansa siihen, että puheenjohtajuus ratkeaisi vasta puoluekokouksessa. Arvio perustui toiveajatteluun. Vaalin tulos osoitti, että kokousedustajat olivat tehneet päätöksensä jo paljon ennen. He tulivat Hämeenlinnaan vain panemaan sen toimeen.
Keskustan isäntien ja emäntien varmuutta ei voi tulkita muuten kuin niin, että he laskivat Jäätteenmäellä olevan yksi verraton etu puolellaan: sukupuoli. Niin ovat maailmankirjat kääntyneet päälaelleen Suomen politiikassa. Ennen piti olla mies, että pääsi pitkälle. Nyt pitää olla nainen.
Isännät ja emännät arvioivat, että Jäättenmäki on paras johtamaan keskustan kampanjaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa. He uskovat, että Jäätteenmäki puhuttelee liikkuvia naisäänestäjiä ja tuo ne ratkaisevat lisä-äänet, joita keskusta tarvitsee noustakseen maan suurimmaksi puolueeksi.
Ensi maaliskuun 16. päivä on Jäätteenmäen kohtalon hetki. Illalla ratkeaa, pääseekö keskusta hallitukseen kahdeksan pitkän oppositiovuoden jälkeen. Puolueella ei ole muuta varmaa reittiä sinne kuin veret seisauttava vaalivoitto ja Jäätteenmäen pääministeriys. Keskustan uuden johtajan hennoille harteille on laskettu raskas taakka: hänen pitäisi palauttaa Urho Kekkosen puolueelle hallituskelpoisuus, johon sillä oli ennen vanhaan ikuinen nautintaoikeus. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen keskusta on päässyt hallitukseen vain kerran.
Jäätteenmäki läpäisi kaksi ensimmäistä kovaa testiään. Hänen ensimmäinen tulikokeensa oli sijaispuheenjohtajuus, jonka hän selvitti hienosti, monien ällistykseksi. Seuraava testi oli puheenjohtajakampanja ja Hämeenlinnan puoluekokous. Nekin menivät häneltä hyvin. Kovin testi on kuitenkin edessä. Onko Jäätteenmäestä pääministeriksi?
Kekkonen tarjosi pääministerin tehtävää 1979 Pirkko Työläjärvelle, mutta Työläjärven kantti ei kestänyt. Hän kieltäytyi tarjouksesta, josta päästiin jyvälle vasta monta vuotta myöhemmin.
Jäätteenmäen jokaista askelta, hymynkaretta, pään liikettä, otsan rypistystä ja puolta sanaakin arvioidaan ensi maaliskuuhun asti vain ja ainoastaan yhdestä näkökulmasta: onko hänessä pääministeriainesta ja tuleeko hänestä Suomen ensimmäinen naispääministeri?
Epäilevä ajatuskulku paistoi läpi MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälän äskeisestä kolumnista, jossa hän arvioi keskustan uuden johdon köykäiseksi tietyillä ulottuvuuksilla. Härmälän tekstiä on vaikea pitää ainakaan rehtinä kädenojennuksena. Pikemminkin se kuvasti pettymystä puoluekokouksen henkilövalintoihin, Jäätteenmäki mukaanlukien.
Jäätteenmäen asiaosaamiseen liittyvä epäily oli Rehnin kannattajien argumentti puheenjohtajataistelussa. He kuiskivat sitä eri yhteyksissä - ei tosin julkisuudessa - ja yrittivät horjuttaa luottamusta Jäätteenmäkeen. Yritys olisi saattanut onnistuakin toisissa oloissa. Mutta tilanteessa, jossa keskustan vaarana on kolmas kausi oppositiossa peräjälkeen, kentän arvioissa painoi vain ja ainoastaan se, kuka puheenjohtajaehdokkaista on paras vaalivoittoa ajatellen. Hallitukseen menosta kun ei tule mitään ilman voittoa vaaleissa.
Jäätteenmäelle esitettiin hänen ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan keskustan johtajana kysymys, onko hän puolueen pääministeriehdokas. Vastaus oli odotettu: ilman muuta hän on. Kysymyksen taustalla oli oletus, että Jäätteenmäki johtaa keskustaa vaalitaistelussa, mutta vaalien jälkeen pääministeriksi voisi nousta Rehn - asiaosaamisensa takia.
Tällaiselle kuiskuttelulle ei kannata korvaansa lotkauttaa. Jos keskusta saisi himoitsemansa vaalivoiton Jäätteenmäen johdolla, häntä olisi äärimmäisen vaikea syrjäyttää hallituksen muodostajan tehtävästä nyt, kun presidentti ei enää johda hallitusneuvotteluja. Siitä syntyisi liian kova meteli. Naiset tulkitsisivat sen petokseksi.
Yleisestikin olisi epätervettä irtautua viime vuosien käytännöstä, että puolueiden puheenjohtajat ovat automaattisesti pääministeriehdokkaita. Tapa on hyvä demokratiassa. Kun puheenjohtajat ovat pääministerikandidaatteja, kansa pääsee äänestämään suoraan pääministeriä.
Jäätteenmäki kalpenee pääministeriehdokkaana Lipposen rinnalla. Niin tekee myös Ville Itälä. Lipposen kokemus kahden kauden pääministerinä on ylivoimainen, ja se on hänen valttinsa. Hän on kyntensä näyttänyt, ja ne ovat terävät.
Kokemus ei kuitenkaan ratkaise vaaleja. Lipponen nousi pääministeriksi ilman päivääkään ministerinä. Niin teki myös Esko Aho ja sitä ennen Harri Holkeri. Jäätteenmäki on jo toiminut ministerinä ja poliittisena sihteerinä. Jäätteenmäen substanssin hallintaa epäiltiin silloinkin, kun hänestä tuli oikeusministeri. Puheet loppuivat lyhyeen, kun hän ryhtyi hoitamaan virkaa ja pani kampoihin presidentti Martti Ahtisaarelle perustuslakiuudistuksen yhteydessä.
Lipposta auttoi vanha poliittinen sihteeriys alkuun, mutta hänen pääministerikautensa alku oli silti hapuileva ja hämmentävä. Ongelmia oli välillä vaikka muille jakaa, kun yksityiselämän asiat ja työmurheet sekoittuivat toisiinsa. Kansa tunsi olonsa kiusaantuneeksi Lipposen alkukautta seuratessa. Nyt hän on arvostettu valtiomies.