Suzy Shammahin galleria Milanossa esittelee oululaisen Esko Männikön vuosina 2003-2004 kuvaamaa Flora & Fauna -valokuvasarjaa syyskuun loppuun saakka.
Kuvat ovat lähes abstrakteja, mutta tarkkaan katsomalla niistä löytää figuratiivisia muotoja.
Mikään ei ole aivan sitä, miltä näyttää: epämääräisestä massasta ilmestyy yllättäen eläinten muotoja, jäätävä tuijotus, joka sitten katoaa värien ja heijastusten labyrinttiin. Kuvat ovat yksinkertaisia, hämmentävän kauniita. Männikön kuvat menevät suoraan hengen ytimeen.
Kriitikko Giuliana Scimè arvosteli näyttelyn Italian suurimmassa päivälehdessä Corriere della Serassa. Hän kirjoitti, että kuvat ovat "synkkiä ja ahdistavia pohjoisia satuja, joissa levottomuutta synnyttävät kuvat katsovat sisäänpäin".
Esko Männikkö on syntynyt Pudasjärvellä 1959 ja asuu Oulussa. Hänen oman ympäristönsä asukkaat olivat hänen ensimmäisiä kuvauskohteitaan. Ensimmäinen sarja Kuumia muotokuvia kylmästä teki hänestä kuuluisan kaikkialla maailmassa. Suomessa, Yhdysvalloissa tai Skotlannissa taiteilija on kuvannut ihmisiä, paikkoja ja yksityiskohtia, ei koskaan anonyymisti.
Hänen kuvauskohteensa tarjoutuvat aina vapaasti kuvattaviksi, ja katsoja pääsee välittömästi jakamaan syvän intiimiyden. Kuvattavat näyttävät olevan yksin olemassaolossaan, luottaen siihen, että he voivat ilmaista itseään ilman, että heidät tuomitaan tai petetään. Männikkö kunnioittaa kohteitaan ja suojelee heitä uteliailta katseilta.
Valokuvat ovat täynnä kuvaavia yksityiskohtia, mutta samaan aikaan alastomia. Hänen muotokuvansa paljastavat todellisuutta enemmän kuin pystymme omaksumaan.
Männikön valokuvia on ollut useissa kansainvälisissä näyttelyissä: Venetsian biennaali 1995, Johannesburgin biennaali 1997, Nuit Blanche, Pariisin modernin taiteen museo 1997, São Paulon biennaali 1998, Kwangjun biennaali 2000, Contemporary Photography II, Yokohaman taidemuseo 2000, Organized Freedom, Tukholman Moderna Museet 2000, Ars 01 Kiasma, Helsinki, 2001 ja monissa muissa eri puolilla maailmaa.