Antti Aakko on kiertänyt pitkäpiikkisellään parikymmentä vuotta maailman jääspeedwayratoja.
Lukuisat vammat muistuttavat koko ajan olemassaolostaan, ja uran jatko ammattiurheilijana on vielä avoinna.
Kirurgi on operoinut miehen molemmat olkapäät, sillä ne ovat menneet pois paikoiltaan moneen kertaan. Niskasta on jäykistetty kaksi nikamaa kulumien vuoksi. Toisessa kädessä on voimaa vain viidesosa terveeseen käteen verrattuna. Hermosärky on jokapäiväistä.
Moisen päivittäisen kipuannoksen jälkeen kenen tahansa hymy voisi hyytyä, mutta jääspeedwayn ammattilaisen pokeri kestää.
– Jos ei tee mitään, niin ei mitään satukaan, sanoo Antti Aakko mustalla huumorilla.
38-vuotiaalla Aakolla on takanaan 22 vuotta sitten alkanut ammattiurheilijan ura, jonka jatkosta hän ei ole vielä päättänyt.
– En lupaa jatkoa, mutta en sano myöskään ei. Aika näyttää. Käden hermovamma tosin pahenee, mitä enemmän sitä rasittaa.
"Halusin olla parempi kuin muut"
Oululaisen lajilegendan Jarmo Hirvasojan (ainoa suomalainen jääspeedwayn maailmanmestari) jälkeen Aakko on ollut Suomen kuskeista ykkönen kansainvälisellä mittapuulla.
– Isäni ajoi Hirvasojan kanssa kilpaa ja siitä sain kipinän omalle uralle. Pikkupoikana kävin katsomassa kilpailuja Oulun keskuskentällä, jossa katsomo oli aina täynnä. Myöhemmin samanlaisia suuria yleisömääriä nähtiin myös Raatissa. Oulussa jääspeedway oli todellakin yleisölaji, muistaa Aakko.
Aikanaan isä antoi pojalle pyörän, ja villin sorttisen miehenalun mielenkiinto suuntautui kovaan vauhtiin jäällä.
– Ei minulla mitään varsinaista esikuvaa ollut. Halusin vain olla parempi kuin muut, sanoo Aakko.
Ensimmäisen kansallisen kisansa Aakko ajoi vuonna 1996 Forssassa SM-karsinnoissa, joista irtosi heti voitto.
– Olin 16-vuotias ja ihmettelin, miten muut olivat niin huonoja, hymyilee mies muistoilleen.
Takana pitkä ura
Ensimmäiset kansainväliset kisansa Aakko ajoi vuonna 1997, ja viimeisin startti MM-sarjassa on talvelta 2016. Ainoan MM-osakilpailuvoittonsa hän kaahasi Hollannin Assenissa vuonna 2003.
Kokonaisuutena hän kuului toistakymmentä vuotta maailman kymmenen parhaan kuskin joukkoon. Viimeisin Suomen mestaruus on kahden vuoden takaa.
– Viime vuonna ajoin vielä SM-hopeaa. Kävin ennen kisaa kaksi kertaa pyörän päällä. Viimeksi olen ajanut kilpaa Hailuodossa viime keväänä, kertoo Aakko.
Jääspeedway on tunnetusti vaarallinen laji pelkästään renkaiden pitkien piikkien ansiosta. Aakko on saanut osansa loukkaantumisista, joista yksi rajuimmista tapahtui Berliinissä 2014. Tuolloin mies sai kaularankavamman, joka säteilee kipuja edelleen.
Kaikkiaan jääspeedway on lajina oma maailmansa, jota hallitsevat venäläiset. Suuresta itänaapurista on Aakolla monta tarinaa kerrottavanaan.
- Kerran lähdin Irkutskin lähelle harjoitusleirille kahden ruotsalaisen kuskin kanssa. Suureksi yllätykseksemme perillä meitä oli odottamassa lehdistötilaisuus. Leirin sijasta olikin edessä parin vapaan harjoituksen jälkeen kisa maailman parhaita kuskeja vastaan, hymyilee Aakko muistoilleen.
Matkustaminen onkin olennainen osa jääspeedwayn arkea, johon kuuluvat myös kovat kulut.
- Kaudessa rahaa menee 5 000 - 10 000 euroa kuukaudessa. Lisäkuluja tulee, jos pyörä hajoaa, summaa Aakko.
Terveydenhuollon kuluja Aakko ei ala edes arvioimaan.
MM-karsinta lauantaina Ylitorniolla
Jääspeedwayn MM-karsinta järjestetään lauantaina 13. tammikuuta Ainiovaaran hiihtokeskuksessa Ylitorniolla.
Karsinnan kuusi parasta kuskia pääsee ajamaan MM-kilpailujen GP-sarjaan.
Tapahtuma on kolmas Ylitorniolla järjestettävä MM-tason jääspeedwaykilpailu.
Ylitorniolle saapuu kilpailijoita kymmenestä maasta, joista kaukaisin on ennakkotietojen mukaan Australia.
Australian kilpailija on Andrew Barret, ja kengurumaa on edustettuna ensimmäistä kertaa tällä tasolla lajin historiassa.
Suomalaisista ovat mukana varsinaisina kuljettajina Timo Kankkunen ja Matti Isoaho.
Ainiovaaran radalla ajaa 16 kilpailijaa, joilla on yhteensä kaksi varakuljettajaa.
Kilpailu käsittää 20 neljän kierroksen erää, joissa ajaa kerrallaan neljä kuljettajaa.