Pajulahden jäähallin parkkipaikalla Nastolassa nököttää vierekkäin kaksi sievää pikku autoa. Mustan Nissanin rekisterikilvessä lukee BER-1 ja vihertävän Fiatin ovessa kaunokirjaimilla Susanna Pöykiö.
Oulun oma jääprinsessa siellä treenaa valmentajansa Berit Kaijomaan kanssa taitoluistelun Finlandia Trophy -kisoihin.
Mutta mitä kummaa? Jää on tyhjä! Pukuhuoneessa istuu kaksi synkännäköistä naista ja tuijottaa lattialla lojuvia luistimia. Pöykiö ei voi mennä jäälle, koska luistimet ovat liian terävät! Ne on kiireesti teroitettava uudelleen, mutta kuvio on monimutkainen. Luistimet ovat Nastolassa, teroittaja Luulajassa, ja kisat lauantaina Helsingissä.
Susanna Pöykiö on jo vaihtanut jalkaansa mustat lenkkarit ja on lähdössä viereiseen liikuntahalliin tekemään korvaavia hyppelyharjoituksia. Luistimet päätetään lähettää bussikyydillä Lahdesta Ouluun, josta Kaijomaan poika kiidättää ne autolla Luulajaan ja lähettää teroituksen jälkeen takaisin bussilla Oulusta Lahteen.
Onni on myötäinen. Pöykiö ehtii kuin ehtiikin saada luistimet alleen lauantaiksi.
Kun siro, tummahiuksinen tyttö loikkii liikuntahallissa kuin gaselli aitojen yli ja venyttelee notkeasti jumppamatolla, ilmeet alkavat kirkastua. Berit Kaijomaa kertoo, että Susanna on kovassa iskussa.
Luistimien on oltava priimakunnossa, sillä Finlandia Trophy -kisoissa Pöykiö puolustaa viime vuotista mestaruuttaan, ja runsaan viikon kuluttua hän lentää valmentajansa kanssa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tavoittelemaan finaalipaikkaa taitoluistelun Grand Prix - osakilpailuissa Pittsburghissa ja Halifaxissa
Kotiutuminen Lahteen
oli alussa työlästä
Finaalipaikka olisi riemullinen saavutus, mutta myös haikea siinä mielessä, että Pöykiö ei silloin voisi osallistua taitoluistelun SM-kisoihin, jotka tänä vuonna pidetään hänen rakkaassa kotikaupungissaan, 400-vuotisjuhlia viettävässä Oulussa.
Oulu on ja pysyy Pöykiön kotikaupunkina, vaikka hän asuu toista vuottaan Lahdessa. Viime vuonna luistelijan elämä oli tyhjää ja yksinäistä. Päivät täyttyivät pelkästään urheilusta. Nyt hän on aloittanut opiskelun Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa valmistuakseen artesaaniksi.
Opiskelu on tervetullutta vastapainoa urheilulle ja tuo arkeen uutta sisältöä ja ihmissuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa.
Miten hän on sopeutunut elämään Lahdessa? Pöykiö naurahtaa. "Ei se älyttömän helppoa ollut. Olen kokenut tietyt asiat välillä ahdistaviksi", hän sanoo, eikä tarkoita Kotijäätelöauton tunnusmusiikkia.
"Viihtyminen ei ole kiinni asuinpaikasta, jos arkipäivän toiminnot sujuvat. Oulussa minulla oli niin paljon tukijoita ja pyyteettömiä auttajia, että heidän olemassa oloaan osaa arvostaa vasta nyt."
Perheen ja ystävien lisäksi Pöykiö ikävöi myös Oulun upeita harjoitusolosuhteita.
"Ikinä ei tarvinnut huolestua. Jos eteen tuli jokin ongelma, aina löytyi hyvä vaihtoehto."
Lahdessa harjoittelu on välillä hankalaa.
"Jäällä voi olla kanssani toistakymmentä luistelijaa. Jää on joskus niin surkeassa kunnossa, että loukkaantumisriski on todella suuri. Se verottaa motivaatiota. Viimeksi eilen jää oli kuin pottupeltoa. Onneksi voin harjoitella täällä Pajulahdessa. Täällä on tosi hieno jää!"
Ulkomaille muutto
ei enää houkuttele
Kisakauden alkaessa Pöykiön päivät ovat pitkiä ja hengästyttävän kiireisiä. Hän pomppaa aamulla ylös viimeistään seitsemältä, sillä puoli yhdeksältä alkavat jääharjoitukset Pajulahdessa. Sieltä hän porhaltaa takaisin Lahteen ennättääkseen kymmeneksi kouluun, käväisee kahden jälkeen iltapäivällä kotona syömässä ja kiiruhtaa saman tien sovittamaan pukua ompelijalle ja päivän toisten treenien jälkeen juoksujalkaa hierojalle. Kotiin hän pääsee illlalla seitsemän jälkeen.
"Grand prix -sarja on tosi kova. Finaalipaikka on viime vuoden jälkeen tavoitteena realistinen, mutta ajatuksissa taka-alalla", Pöykiö kertoo.
Tulevaisuuden suurin tavoite, johon hän on määrätietoisesti valmentautunut vuosia, ovat Torinon olympialaiset vuonna 2006.
"Sen jälkeen katsotaan asiat uusiksi."
Takavuosina Pöykiön ajatuksissa siinteli myös muutto ulkomaille.
"Nyt se ei houkuttele enää ollenkaan. Jo lähtö Oulusta osoitti, kuinka yksinäistä puuhaa tämä on. Ihminen kaipaa myös sosiaalisuutta ja vuorovaikutusta. Maailmalla on kova rahastamisen meininki. Sieltä on hyvä hakea virkistystä ja uusia vaikutteita, mutta täällä Suomessa minulla on omat, parhaat tukijat ja yhteinen kieli ja kulttuuri."
Taitoluistimet
millintarkkaa käsityötä
Alkavan kauden kisoihin Pöykiö lähtee uudella ohjelmalla, jonka musiikki on modernisoitu versio Romeosta ja Juliasta ja koreografia Tanskasta. Kermanvaalean, kultahippuja kimaltelevan puvun on ommellut hänen monivuotinen lahtelainen luotto-ompelijansa Heljä Laine.
Huipulla kilpailevalle taitoluistelijalle tehdään jokaista kautta varten käsityönä yhdet tai kahdet uudet luistimet. Vanhoilla voi harjoitella perusasioita, mutta ei vaativia kolmoishyppyjä, sillä jo parin millin heitto kannan korkeudessa vaikuttaa tulokseen.
Pöykiö kertoo, että vaikeiden teknisten elementtien hiominen on taitoluistelijalle äärettömän haastavaa ja raskasta.
"On rankkaa luistella neljä minuuttia ja hypätä sen aikana seitsemän kolmoishyppyä tai jopa enemmänkin. Kaiken pitäisi näyttää kevyeltä ja helpolta, vaikka pulssi nousee jo puolessa välissä 200:aan. Ohjelman jälkeen voi olla oksettava olo ja veren maku suussa."
"Taitoluistelun suurin viehätys ei ole yksittäisissä elementeissä vaan siinä, että voi välittää katsojille tunnetiloja ja tarjota ennennäkemättömiä elämyksiä."
Aktiivivuodet
ovat tässä ja nyt
Susanna Pöykiö on vasta 22-vuotias, mutta hän tietää, että aktiivivuodet eivät ole tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt.
"Taitoluistelu on siinä mielessä lapsiurheilua, ettei huipulla voi olla vuosia. Sen jälkeen voi tehdä näytös- ja showjuttuja. Haluan kuitenkin kouluttautua urheilun ohella ja mahdollisesti opiskella vielä lisää."
Pöykiö kertoo haaveilevansa monenlaisista asioista tulevaisuudessa.
"Voin haaveilla esimerkiksi perheen perustamisesta. Kymmenen vuoden kuluttua sitäkin voi ajatella."
Nyt hän elää kurinalaisesti tätä päivää, johon ei urheilun ja koulun lisäksi juuri muuta mahdu. "Olen harrastanut hiukan golfia ja rullaluistelua. Tanssitunneilla haluaisin käydä useammin kuin ehdin. Hip hop ja diskotanssi kiinnostavat, mutta aikataulussa ei nyt ole tilaa."