Jääpallo on joskus muinoin pelattu peli, jota kukaan ei enää harrasta. Siksi, että ulkona on kylmä, kenttä ei jäädy ja kaikki kuitenkin pelaavat vain jääkiekkoa tai salibandya.
Väärin. Sellainen on jääpallon imago Suomessa, mutta ei perinnelaji sentään noin surkeassa jamassa ole.
"En suostu ajattelemaan että tilanne olisi toivoton. Yleisen mielikuvan murtaminen sen sijaan on iso haaste, johon sekä liiton että seurojen on tartuttava tosissaan", sanoo Jääpalloliiton uusi puheenjohtaja Topiantti Äikäs, 38.
Jos imago on parantuakseen, liitolla on nyt kova asiantuntija muutosta johtamaan. Filosofian tohtori Äikäs on erikoistunut kaupunkien ja alueiden imagojen kehittämistyöhön. Hän on kirjoittanut aiheesta myös väitöskirjansa. Äikäs tietää, mikä on maineen ja mielikuvien merkitys. Eikä se ole vähäinen urheilussakaan.
"Jääpalloperheen on katsottava eteenpäin, ei peruutuspeiliin. Vanhat ajatukset on heitettävä romukoppaan ja laji on nostettava kertaheitolla 2010-luvulle. Jääpallolla on kunniakas 100-vuotinen historia ja se on arvokas asia. Lajieetosta ei pidä unohtaa. Kuitenkin, jos ainoastaan näitä samoja asioita toistetaan, ei lajiin saada uusia toimijoita, pelaajia eikä yleisöä."
"Minusta jääpalloa on markkinoitava uutena lajina. Siten voidaan tavoittaa katsojia ja uusia harrastajaryhmiä, joilla ei ole ennestään mitään kosketusta tähän", Äikäs tuulettaa.
Äikkään raikkaat ajatukset voivat olla vanhemmalle bandypolvelle kovia sulateltavia. Uusi puheenjohtaja ei kuitenkaan aio olla lajin mullistaja. Ei ainakaan yksin.
Hän korostaa sitä, että paremman tulevaisuuden rakentaminen on jääpalloväen yhteinen asia ja yhdessä sitä on tehtävä.
"Homma lähtee seuratasolta. Junnuissa on monia pelaajia, joille jääpallo on kakkoslaji. Meidän pitää luoda henki sellaiseksi, että tästä tulee heille ykkönen. Se edellyttää kaikilta toimijoilta uutta asennetta; sitä että hommat tehdään kunnolla ja iloisen reippaalla mielellä."
Äikäs korostaa myös sitä, että vanhat rasitteet ja kiistat on aika unohtaa. Jos niitä kantaa harteillaan, on syytä katsoa peiliin ja miettiä, voisiko itse tehdä asialle jotakin. Vastakkainasettelua ei pitäisi enää kenenkään harrastaa sen paremmin seura- kuin järjestötasollakaan. Siihen ei ole pienellä lajilla varaa.
Oululaiset kutsutaan kuopan reunalle
Imagon parantamisen ohessa jääpallossa piisaa paljon muitakin haasteita. Olosuhteet ovat useilla paikkakunnilla lohduttomat. Tekojäät sentään on saatu nippanappa rakennettua liigapaikkakunnille Mikkeliä ja Kemiä lukuun ottamatta, mutta palvelut ja osittain sen vuoksi yleisö puuttuvat katsomoista.
Oulu on tästä parhaita esimerkkejä. Kun lumi ei armeliaasti peitä maisemaa, Raksilan tekojääkenttä on törkyisen näköinen suorituspaikka rapistuvine mainosaitoineen ja lahoine huoltorakennuksineen. Näkymä ei hivele kaupunki-imagotutkijan silmää ammatillisessakaan mielessä.
"Ihan kuin tämä olisi ei kenenkään maata. Katsojien kannalta olosuhteet kuitenkin korjaantuvat hieman, kun uusi katsomo-toimistorakennus valmistuu", uskoo Topiantti Äikäs.
Oulun Kärppien ja Oulun kaupungin yhteishankkeen on määrä valmistua tekojääkentän reunalle vuoden loppuun mennessä. Kaivurin kauha painunee maahan lähiviikkoina.
Äikkäällä muuten on rakennuksen perustusvaiheessa asiaa oululaiselle jääpalloväelle. Kun kutsu montun reunalle käy, sinne on saavuttava sankoin joukoin ja ehdottomasti yli seurarajojen. Se on Jääpalloliiton puheenjohtajan tahto.
Mitä siellä tapahtuu, on Äikkään salaisuus.