Osa kuvista on mustavalkoisia, toisista löytyy jo väriä.
Kuvissa näkyviin peliasuihin on painettu sponsorifirmoja, joita ei ole enää olemassa. Tai sitten pelaajan kädet on nostettu ylös sen merkiksi, että pallo on neuvostoliittolaisen joukkueen maalissa.
"Joo-o, aikaa on mennyt", arkistokuvia toimistohuoneessaan selaileva Samuli Niskanen huokaa ja laskee pinon kädestään.
Niin siinä on käynyt. Niskanen pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa vuonna 1984 ja edusti Suomea A-maajoukkueessa tammikuussa 1988.
Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, 43-vuotiaan Samuli Niskasen peliura on tullut päätepysäkille. Lopullisen ratkaisun tekeminen on venynyt syksyyn, mutta nyt on varmaa, ettei keltainen numero 77 kuljeta superlyhyellä mailallaan enää palloa liigajäillä.
"Päätös on kypsynyt pikku hiljaa parin viimeisen vuoden aikana. Mitään suurta yksittäistä syytä minulla ei lopettamiseen ole", Niskanen sanoo.
Hän pystyisi edelleen pelaamaan kotimaisella huipputasolla vielä vuosia ja kenties voittamaan pistepörssin vielä 11 kerran peräkkäin.
"Vanhemmuutta peliini on alkanut tulla huonoja ratkaisuja. Minulla on kova itsekritiikki ja rima korkealla. Ei minulla ole enää tarvetta todistaa, että pystyn pelaamaan esimerkiksi pienemmässä roolissa viisi lisävuotta."
Jääpallolegenda jätti perinteisen kesäharjoittelun kokonaan väliin - oletettavasti helpottaakseen päätöstä.
"Painoa on tullut kilo per kuukausi, eivätkä vanhat vaatteet meinaa enää mahtua päälle. Jospa sitä pääsisi vielä harrasteliigaa pelaamaan", OLS:n seurajohtaja virnistää.
Lue lisää Samuli Niskasen urasta maanantain Kalevasta!