Mikäli vain ministereistä ja virkamiehistä on kiinni, ei oululaisten kannattaisi tehdä aloitteita, koska ne ammutaan kuitenkin alas. Hallinnosta löytyy aina joku kuivakka virkamiesnäkemys tai selvitys, joilla ehdotukset kumotaan.
Nyt on vuorossa Jäämeri-reitin torppaaminen. Valitettavasti myös liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) liittyi kuoroon (Kaleva 29.1.), joka ei näe perusteita Jäämeren radalle. Ministeri ei usko, että radalla riittäisi kuljetettavaa. Norja on jo pitkään osoittanut kiinnostusta radan rakentamiseen, mutta keskusteluista puuttuu osapuoli, jos ministeri kääntää selkänsä.
Näin siitä huolimatta, että hallitus on hyväksynyt uuden arktisen strategian ja Oululla on valtion kanssa tehdyn kasvusopimuksen mukaan erityisvastuu arktisesta osaamisesta ja aluekehittämisestä.
Reittivaihtoehtoja on useampia, mutta käytännössä kiinnostavia on kaksi. Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Oulun kauppakamari patistavatkin päättäjiä toimiin ja tekemään monipuolisen kokonaistarkastelun sekä Tromssan että Kirkkoniemen ratavaihtoehtojen pohjalta.
Oulun kannalta ilmeinen liikennekäytävä on Kolarin jatkorata Kilpisjärvelle ja sieltä edelleen Tromssaan, jota myös Tornionlaakson neuvosto ajaa. Tromssa ja Pohjois-Norja ovat Oulun seudun vientiteollisuuden kasvavan kiinnostuksen kohteena. Tromssassakin heräsi kiinnostus Oulun kautta kulkevaan rataan, kun selvisi, että norjalaiskalat voisi kuljettaa Vladivostokiin saakka.
Radassa ei ole kyse välittömistä tarpeista, vaan vuosikymmenien päässä siintävistä näkymistä, reiteistä pohjoiseen ja Eurooppaan sekä ilmastonmuutoksen myötä avautuvasta Koillisväylästä. Kannattavuudessa ei kannatta tuijottaa pelkkiä malmijunia, sillä reitti tarjoaisi myös kaasulle ja öljylle väylän Jäämereltä Keski-Eurooppaan.
Ratayhteys on koko Suomea koskeva teollisuus- ja elinkeinopoliittinen mahdollistaja, joka pitää selvittää perusteellisesti yhdessä Norjan kanssa.
Maailman mittakaavassa arktiseen vesiväylään on luonnonvarojen ohella kasvavaa kiinnostusta. Mielenkiinto näkyy muun muassa kiinalaisten ilmaantumisesta arktisiin kokouksiin. Mahdollisuudet on oivallettu toisella puolella maapalloa, mutta ei kehäkolmosen sisäpuolella.
Poikittainen lentoreitti Oulun, Luulajan ja Tromssan välillä on vain askeleen päässä toteutumisesta. Tässäkin Finnair tylytti oululaisia aloittamalla Helsingin ja Tromssan välisen kausireitin, keskustelematta oululaisten kanssa yhteistyömahdollisuuksista.
Luontevaa olisi, että Helsinki syöttäisi matkailijoita Oulun kautta Tromssaan eikä päinvastoin. Oulussa katsellaan myös Moskovan ja Arkangelin lentoyhteyksien suuntaan. Näin poikittaisliikenteen mahdollisuudet avautuvat aivan uudella tavalla.
Virkamiesselvitys Finavian säestyksellä puolestaan on tiputtamassa Oulun peruslentokenttien joukkoon. Ei pitäisi olla Helsingiltä pois, että Oulun lentoasemaa halutaan kehittää ja monipuolistaa yhteyksiä.
Pääkirjoitus