Suomi on merenkulkumaana Itämeren yhteyksien varassa. Uuden merireitin puhkaiseminen täältä Pohjois-Suomen kautta Jäämerelle parantaisi huoltovarmuutta ja ehkä synnyttäisi pohjoiseen uutta taloudellista virettä – etenkin jos liikenne Koillisväylällä tulevaisuudessa vilkastuu.
Muun muassa näitä seikkoja on käytetty Jäämeren radan perusteluina. Ideana rata on ainakin vuosisadan ikäinen. Arviot meriliikenteen vilkastumisesta sulavalla Koillisväylällä nostivat idean muutama vuosi sitten uuteen pohdintaan.
Maanantaina julkistettu raportti Suomen Lapista Norjan Kirkkoniemeen kulkevan radan hyödyistä ja haitoista on väylää toivoville kolea tuulahdus. Suomen ja Norjan yhteinen selvitysryhmä ei esitä jatkotoimia hankkeen edistämiseksi. Investoinnin isot epävarmuustekijät ja kielteiset seuraukset arvioidaan painavammiksi kuin myönteiset.
Vakavimpiin esteisiin kuuluu hankkeen kannattamattomuus. Investoinnin hinnaksi arvioitiin aiemmassa konsulttiselvityksessä 2,9 miljardia euroa, josta Suomen osuus olisi kaksi miljardia. Uusi selvitys myös muistuttaa, että suurissa infrahankkeissa kustannukset tapaavat nousta huomattavasti suunnittelun edetessä.
Radan vuotuisten kuljetusmäärien pitäisi nousta 2,5 miljoonaan tonniin, jotta edes vuotuiset ylläpitokustannukset saataisiin katetuiksi. Esimerkiksi Oulun ja Kemin välillä kulki vuonna 2017 rahtia noin 1,5 miljoonaa tonnia.
Ilmassa leijuva on toive, että Koillisväylän meriliikenteen vilkastuminen toisi Aasiasta liikennettä, joka siirtyisi Kirkkoniemessä kiskoille ja kuljetettaisiin Suomen läpi muualle Eurooppaan. Koillisväylään liittyvät odotukset ovat varsin vakuuttavasti upottaneet sekä konsulttiyhtiö Ramboll että väitöskirjassaan tutkija Tuomas Kiiski.
Koillisväylä on kaiken lisäksi strategisesti riskialtis reitti, sillä sen käyttö riippuu pitkälle Venäjän hyvästä tahdosta.
Rata myös vaikuttaisi saamelaiskulttuuriin. Raportti toteaa, että ongelmia syntyisi ennen kaikkea poronhoidolle, sillä rata halkoisi porojen laidunalueita.
Saamelaiset ovatkin suhtautuneet ratahankkeeseen nihkeästi ja muistuttaneet, että perustuslaki turvaa heille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää kulttuuriaan.
Lapin matkailulle uusi yhteys voisi tuoda lisävauhtia. Esiselvityksessä junat todetaan matalapäästöiseksi liikennemuodoksi, mikä ehkä houkuttelisi pohjoiseen ympäristötietoisia matkailijoita.
Tämän kanssa ristiriitaisesti raportissa löydetään perusteluja radalle myös siitä, että suorat lennot Aasiasta Lappiin ovat kasvussa.
Jäämeren rata on hanke, jonka hyödyt ja haitat pitäisi pystyä mittaamaan hyvin pitkällä jaksolla. Sitä ei voi kuitenkaan tehdä, koska epävarmuustekijöitä on yksinkertaisesti liikaa. Saamelaiskulttuurille aiheutuvaa haittaa voi pitää pysyvänä.
Sen verran kirkas esiselvityksen viesti on, että hankkeen pitäminen suunnittelupöydillä tuntuu työvoiman ja rahan hukkakäytöltä. Sekä poliitikkojen että virkamiesten kannattaa tunnustaa tosiasiat.