Ensin näkökenttään osuu jääkiekkomaali, sitten koripallokori. Pelivälineitäkin on riittävästi, sillä autokatoksen seinällä komeilee arviolta kymmenen jääkiekko- ja salibandymailaa.
Eikä siinä vielä kaikki: koripallokorin takana tönöttää luminen frisbeegolfkori. Ja mitäpä piha-alue olisi ilman akrobaattista taiteilua mahdollistavaa kiipeilyseinää.
Jääliläisen omakotitalon piha on oikea liikunnallisen nuoren paratiisi. Tässä huushollissa on kokeiltu ihan kaikkea.
Hetken päästä takapihalta alkaa kuulua vaimeaa moottorin murinaa.
Ei mene kauan, kun 15-vuotias Hermanni Aitto-oja kaasuttaa kulman takaa etupihalle. Pieni hyppy lumikasasta, jonka päätteeksi hallittu alastulo. Vielä näyttävä käännähdys moottorikelkan perä liitäen, ja yleisö on vakuuttunut.
Tämä poika tietää mitä tekee. Tämä poika osaa ajaa.
Silmänräpäyksen kestävä ilmalento on Aitto-ojalle lasten leikkiä. Snowcrossissa pisimmät hypyt voivat olla jopa 27 metrin mittaisia.
– Isot hypyt ovat parhaita. Ilmassa ei ehdi hirveästi miettiä mitään. Voisi siellä viettää enemmänkin aikaa, Aitto-oja sanoo.
Kymmenen vuotta sitten ensikosketuksensa moottorikelkkaan saanut Aitto-oja ei voinut tuolloin kuvitellakaan, että hän lentäisi vielä jonain päivänä ärjyvän menopelin selässä.
Viisivuotias poika pelkäsi moottorin jylinää, eikä ohjaimiin ollut suurta hinkua. Lajeiksi valikoitui muita harrastuksia, muun muassa jääkiekko.
– Pelasin jääkiekkoa viisi vuotta, mutta lopetin sen pari vuotta sitten, kun aloin oikeasti kiinnostua kelkkailusta. Moottorit ja kova vauhti veivät minut mukanaan.
Vaikka takana on vasta kaksi vuotta päämäärätietoista harjoittelua, Aitto-oja tietää täsmälleen, mitä kohti hän on pyrkimässä.
– Isoin tavoitteeni on voittaa maailmanmestaruus. Myös Pohjois-Amerikan ammattilaissarjaan pääseminen on iso tavoite, nuorukainen ilmoittaa päättäväisesti.
Tavoitteet ovat kovat, mutta reitti huipulle on auki. Yhdeksättä luokkaa käyvä Aitto-oja aloitti elokuussa koulun Rovaniemen yläkouluakatemiassa.
Akatemiatoiminta on Olympiakomitean tukemaa urheiluvalmennusta eri lajeihin. Mennyt syksy oli snowcrossille historiallinen: se hyväksyttiin akatemian viralliseksi lajiksi.
Hakuaika alkoi heinäkuussa, eikä Aitto-ojan tarvinnut hakemuksen rustaamista kahdesti miettiä. Puhelin soi lopulta kuukausi myöhemmin hakijan haastattelun merkiksi.
– Osasin odottaa puhelua. Keskustelun lopuksi minulle sanottiin, että minut on valittu. Oli se kyllä hieno tunne.
Muuttokuormaa ei kuitenkaan tarvinnut lastata, sillä koulunkäynnistä pääosa hoituu edelleen tutulla Laivakankaan yläasteella.
Akatemiaporukalla on lukukauden aikana viisi viikon mittaista leiriä Lapin Urheiluopistolla. Treenikamojen lisäksi matkatavaroihin kuuluu koulureppu, johon on pakattuna viikon läksyt. Kotitehtävät tehdään leirien aikana opettajien valvonnassa.
– Leireillä herätys on yleensä seitsemältä. Ensin syömme aamupalan, jonka jälkeen menemme fysiikkatreeneihin.
Lisäksi päivään mahtuu pari läksyjentekotuntia, kaksi luentoa esimerkiksi ravinto- ja lepoasioista sekä lajikohtaiset harjoitukset.
– Päivät kuulostavat tosi pitkiltä, mutta ei sitä siellä ajattele. Illalla unen saa melko nopeasti.
Aitto-oja saa leiriviikoilta joka kerta uuden treeniohjelman. Harjoittelu tähtää helmikuussa Parikkalassa alkavaan SM-sarjaan.
– Kilpailen 14–16-vuotiaiden junioreiden SM-sarjassa. Tavoitteenani on sijoittua sarjassa kolmen parhaan joukkoon.
Kauden toinen päätähtäin on helmikuun lopulla Raksilan pesäpallostadionilla käytävä Stadion Snowcross -kilpailu. Kyseessä on oma ja itsenäinen tapahtuma, eikä se ole osa SM-sarjaa.
– Kotikisa on pakko voittaa, Aitto-oja paaluttaa.
Edes sankoin joukoin katsomoon saapuvat tuttavat eivät saa vauhtihirmun punttia tutisemaan.
– Jos minua jännittää, ajan aina paremmin. Kisapaikalle tullessani jännitys on aina pieni, ja se suurenee koko ajan lähtöä kohden mentäessä. Viivalla jännitys on ihan hirvittävä, mutta se laukeaa heti, kun lippu heilahtaa.
Tämä poika todellakin tietää mitä tekee.
Moottorikelkkapiirin edelläkävijä
Syksyllä Rovaniemellä startannut moottorikelkkailijoiden akatemia on ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.
Idea toiminnasta syntyi akatemian kilpailutoiminnasta vastaavan Mika Korsumäen mielessä.
– Viime talvena kisoja seuratessani lajin tulevaisuus alkoi mietityttää. Omat lapset ovat olleet jo vuosia eri lajien akatemiatoiminnassa mukana. Ryhdyimme yhdessä urheiluopiston kanssa miettimään, että saisimmeko kelkkailunkin mukaan, Korsumäki sanoo.
Yhteisymmärrys syntyi nopeasti, ja ensimmäiset urheilijat valittiin kesällä. Ensimmäinen leiri pidettiin lokakuun aikana. Toinen leiri loppui viikko sitten.
– Meillä on tällä hetkellä kuusi kuljettajaa. Hakijoita oli sen verran paljon, että karsintaa oli pakko tehdä.
Akatemian tavoitteena on saada nuoria lajin pariin ja opettaa heille urheilijan elämää.
– Urheilullinen puoli jää vähemmälle, jos nuoret vain puuhastelevat itsekseen kotosalla. Silloin lajissa ei päästä välttämättä niin pitkälle kuin mahdollista.
Leireillä urheilijoiden apuna on kolme ammattivalmentajaa.
– Pojat ovat antaneet hyvää palautetta, joten ilmeisesti olemme aika lähellä tavoitteita. Viime viikon leirillä oli mukava huomata poikien kehitys ja kova motivaatio, Korsumäki iloitsee.
Hermanni Aitto-oja
Syntynyt 16. elokuuta 2003 Oulussa. Asuu Jäälissä ja on henkeen ja vereen jääliläinen.
Edustaa Oulun Seudun Moottorikelkkailijoita.
Pelaa kesäisin frisbeegolfia. Edustaa Oulun Frisbeeseuraa.
Sijoittui viime kaudella snowcrossin 14–16-vuotiaiden SM-sarjassa seitsemänneksi.
Kisakelkka Lynx RS-600.
Käy yhdeksättä luokkaa Laivakankaan yläasteella.
Vapaa-ajallaan pelaa tietokoneella Counter Strikea.
”Isot hypyt ovat parhaita. Ilmassa ei ehdi hirveästi miettiä mitään. 29Voisi siellä viettää 29enemmänkin aikaa.”