Äskeisten presidentinvaalien alla ehdokas toisensa jälkeen vetosi eduskunnan hyväksymään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, jossa linjattiin Suomen periaatteet lähivuosille. Silti tosiasia on, että maailma ympärillä muuttuu koko ajan. Selonteko annettiin 2004 syyskuussa. Siitä on jo aikaa, ja mitä pidemmälle eletään, sitä nopeammin ulkopolitiikan toimintaympäristö muuttuu.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari viittasi juuri tähän Kalevan haastattelussa keskiviikkona. Hänen mielestään kerran vaalikaudessa annettavat selonteot vanhentuvat jo syntyessään, ja ne pitäisi korvata vuosittain annettavalla pääministerin ilmoituksella.
Kokemukset presidentinvaaleista puhuvat Jaakonsaaren käsityksen puolesta. Selonteko pakotti käytyä ulkopoliittista keskustelua tiettyihin uomiin. Samalla siitä tuli jonkinlainen leimakirves, jolla voitiin humauttaa niitä ehdokkaita, jotka tuntuivat poikkeavan linjasta.
Silti on kiistaton arvo sillä, että jotain asiaa pohditaan ja valmistellaan eduskunnassa huolella. Selonteko kulkee aina jonkin valiokunnan kautta ja koko eduskunta äänestää sen sisällöstä. Pääministerin ilmoitus tulee nimensä mukaisesti suoraan pääministeriltä. Eduskunta voi siitä keskustella, mutta ei äänestää. Se ei sitouta kansanedustajia läheskään samalla tavoin kuin selonteko.
Mutta asioiden ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia. Hyvässä työkalupakissa on monenlaisia välineitä, joita käytetään erilaisiin tarpeisiin. Huolella pohjustetulla selonteolla on paikkansa etenkin laajojen linjakysymysten yhteydessä. Silti tarvitaan myös keinoja nopeampaan reagointiin ja keskusteluun.
Pääministerin ilmoituksia on käytetty pari kertaa vuodessa. Viime vuoden kahteen ilmoitukseen oli niputettu pohjoista ulottuvuutta, EU-politiikkaa, hallituksen politiikkaa ja sen tulossa olevia esityksiä. Minkään ei pitäisi estää, etteikö ilmoitusta voisi tehdä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista. Koska näistä linjauksista tai hallituksen luottamuksesta ei siinä yhteydessä äänestetä, ilmoitus toimisi nimenomaan eduskunnan ja hallituksen keskustelufoorumina ajankohtaisesta tilanteesta.
Voi helposti nähdä, että sellaiselle olisi tarvetta ainakin kerran vuodessa. Harvoin ja hartaasti tehtävien selontekojen rinnalla tämä käytäntö saattaisi vapauttaa keskustelua laajemminkin ja pakottaisi myös hallituksen summaamaan kehitystä säännöllisesti.
paakirjoitus@kaleva.fi