Viime päivinä on useammalta taholta suitsutettu Suomen roolia EU:n puheenjohtajamaana Libanonin kriisin hoidossa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.) katsoo, että Suomi voisi aktiivisesti lähteä ajamaan unionin ulkopoliittisen päätöksenteon kehittämistä.
Nykyisellään Euroopan Unionin päätöksenteko on kolmikerroksinen: puheenjohtajamaan lisäksi ulkopolitiikassa huseeraa unionin korkea edustaja Javier Solana sekä ulkoasiainkomissaari Benita Ferrero-Waldner. Paitsi Lähi-Idän kriisin tuomaan "momentumiin", Jaakonsaari nojaa ehdotuksessaan myös Solanan eläköitymiseen lähiaikoina.
"Silloin voisi nämä kaksi hattua, eli tämän korkean edustajan ja ulkosuhdekomissaarin, hatut yhdistää eli tulisi olemaan ikään kuin Euroopan Unionin ulkoministeri. Tätähän pohdittiin jo silloin perustuslain sopimuksen yhteydessä, mutta niin kuin hyvin tiedetään, kukaan ei tiedä mitä siitä tulee."
Vakanssi jo olemassa
"Minä luulen, että näin tässä tullaan tekemään tämän syksyn aikana juuri opetuksena siitä, miten tätä asiaa on hoidettu", arvioi Turun yliopiston Jean Monet -keskuksen johtaja Esko Antola.
Ulkoministerin vakanssi on jo olemassa EU:n perustuslakiin kirjattuna. Koska perustuslaillinen sopimus tässä muodossaan ei Esko Antolan mielestä tule koskaan voimaan, silloin täytyy ryhtyä miettimään johtopäätöksiä Libanonin kriisin hoidosta ja etsimään ratkaisuja. "Veikkaan, että helposti tulee mieleen, että otetaan siitä perustuslaillisesta sopimuksesta käyttöön sellaisia osia, jotka parantavat tilannetta ja jotka on mahdollista ottaa käyttöön ilman ratifiointia jäsenmaiden sopimuksella."
"Ulkoministerin vakanssi voitaisiin perustaa mahdollisesti hyvinkin pian jo tässä samassa (arvioinnin) yhteydessä, kun EU:ssa on nyt tavallaan sellainen mahdollisuuden ikkuna avoinna tällaisiin muutoksiin," Antola arvioi. "Valtiothan ovat jo päättäneet, että se ensimmäinen ulkoministeri on Solana, eli ei tarvitse odottaa hänen eläkkeelle menoakaan, vaan hänestä varmaan tehdään ulkoministeri.
"Se tietenkin auttaa jossakin määrin, mutta ei ratkaise sitä toimivaltakysymystä taikka sitä EU:n toimijuuskysymystä ollenkaan", Antola kuitenkin korostaa.
Siivoojan rooli
Esko Antola ei näe Lähi-Idän kriisin antaneen Euroopan Unionille enemmän merkitystä, vaan pikemminkin päin vastoin. "Tämähän osoittaa sitä kuinka
EU:n roolin on edelleenkin siivoojan rooli."
Perinteen mukaisesti unionin puheenjohtajamaan ulkoministerin johdolla onnistuttiin hänen mielestään erittäin hyvin siinä, että EU puhui yhdellä äänellä siinä vaiheessa, kun keskusteltiin että vihollisuudet pitäisi Libanonissa lopettaa.
Mutta se ääni oli Antolan mielestä ohut, eikä sillä ollut käytännön seurausta.
"Mehän vaan viikkotolkulla jouduttiin odottamaan, että YK tekee jotain -- ei EU tehnyt mitään", Antola nuijii.
"Suurin piirtein seuraavana päivänä kun oli saatu tämä yhteinen ääni aikaiseksi EU:ssa, niin Italia ja Ranska rupesivat puuhailemaan omiaan. Ja mitä nyt tehdään, eihän se ole mitään EU-politiikkaa, vaan Italia menee sinne silloin kun tykkää", Antola sivaltaa.